perjantai 8. heinäkuuta 2016

Iittalassa

   






Jokakesäinen matka Iittalan Naivistien kesänäyttelyyn tuo aina hymyn huulille, vaikka taas sataa tihuuttikin. Seurueemme nuorimmaiselta kysyttiin oliko hän ensi kertaa mukana, mutta ei toki tämä oli jo toinen kerta. Aika hyvin 1,5 vuotiaalta pitkämatkalaiselta.
Valokuvauskin salliittin pienin poikkeuksin.

(Kaksi ylimmäistä maalausta: Orkoneva Marjaana: Kun kuu on valkoinen ja Kotilampi
alimmainen Heikkilä Petra: Reissussa rähjääntynyt)

8 kommenttia:

  1. Kyllä kotilammessa lekottelun onni paistaa hänen kasvoiltaan! :)
    Täysikuu ja valkoinen hevonen,voisin kuvitella, kuinka upea näky se olisi ihan todellisuudessakin.
    Olisikohan alin taiteilijan omakuva...aivan ihana sekin.
    Taiteen harrastamisen siemen on hyvä kylvää hyvin aikaisessa vaiheessa! :)
    Huomasin nyt vasta, että olit myös palannut vastaamaan aikaisemman postauksesi kysymykseeni taiteilijasta.Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tuota näyttelyä lämpimästi. Noita koirahahmojakin oli useita ja niiden ilmeet paljon kertovia ;)
      Pienintä taiteentutkijaa kiinnosti eniten värikkäät työt.

      Poista
  2. Ihania kaikki, todella hyvän tuulen maalauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja näyttelyssä vielä paljon lisää. Suosikkini Raija Nokkalan töitä ei saanut edes kuvata.

      Poista
  3. Taidenäyttelyissä käyminen on hyvä aloittaa pienestä pitäen, minä olen siitä kyllä ihan samaa mieltä :)

    VastaaPoista
  4. Mukavaa, että tie vei Iittalaan! Ehkä ette rähjääntyneet reissussa viimeisen taulun tyyliin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toki, mukavaa oli loppuun asti, kuten aina.
      Taulujesi koirahahmot ovat sympaattisia, niiden eteen on mielenkiintoista pysähtyä pohtimaan heidän persoonallisuuttaan.
      Toivottavasti olet mukana ensi vuonnakin!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa