Oletteko koskaan ollut elokuvissa ihan yksin?
Siis niin että salissa ei ole ketään muita?
Luulin, että elokuvaa ei näytettäisikän, mutta kyllä näytettiin.
Nuoruudessa menin kerran ystäväni kanssa elokuviin ja sitä esitettiin meille ehkä 15 min
ja sitten lopetettiin, kun ei ollut tarpeeksi katsojia.
Aika erikoisia kokemuksia kumpikin.
Aikaisempia postauksiani lukenut huomaa varmaankin myös tiettyä 'jälkitunnelmointia'.
Mutta kyllä ihan nykyisyydessäkin ollaan,
tosin nostalgisesti.
Miten osaatkin tuon tyylin ottaa noita kuvia noin mielenkiintoisesti!:)
VastaaPoistaPitäisi joskus käydä yksin elokuvissa!
Kiitos sanoistasi :)
PoistaSe tuntui aika ylelliseltä.
En haluaisi olla yksin elokuvateatterissa...olisi jotenkin "pelottavaa".
VastaaPoistaTuo jälkitunnelmointi matkan jälkeen on minullekin tuttua, mutta lapsenlapset tempaavat kyllä äkisti todellisuuteen :))
Ihanat, tunnelmaa tihkuvat kuvat!!
Ensin minustakin tuntui vähän pelottavalta, mutta tunne meni onneksi ohi.
PoistaJälkitunnelmointi ja lapsenlapset todellisuus - hienoja asoita molemmat :)
En ole ollut elokuvissa koskaan yksin, en edes ilman omaa seuralaista. Se olisi varmasti mieleen jäävä kokemus.
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista blogissani,
:) minulle kävi samoin, selasin ihania juttujasi pitkään. Kauniita kuvia sinulla.
Ja puhelin on tosiaan oiva apuväline ohjeiden säilyttämiseen. Ihanaa tiistaita!
Olipa kiva löytää sinut täältä vastavierailulta :)
PoistaIhanaa tiistaita sinullekin !
Eipä ole tullut moista koettua..:)
VastaaPoista<3
PoistaOlen ollut melkein yksin leffateatterissa - Pariisissa, Mouffetard-kadun pienessä ja kuluneessa teatterissa, jossa tuolit natisi ja pöly leijaili ilmassa. Minä ja yksi ranskalainen pariskunta nautimme elämyksestä keskenämme. Käyn useinkin yksin leffassa. Ei minua haittaa se ollenkaan, mutta olenkin tottunut tekemään monia asioita yksin. Joskus se mahdollistaa paremman keskittymisen itse asiaan...
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella sinut siellä :)
PoistaJa tuosta keskittymisasiasta olen samaa mieltä,
vaikka onhan toisaalta ystävän/läheisen kanssa ihana käydä elokuvissa ......
Olen ollut juuri samassa elokuvateatterissa kuin Anne. Ensin en ollut yksin, oli eräs toinen, mutta hän poistui vartin jälkeen. Se oli aika huikea kokemus- johtuen että olin Pariisissa ja paikka tosiaan natisi ympärillä. Viime kesänä olin yksin Tampereen pienessä Niegarassa, se ei ollut huikeaa vaan hämmentävää. Oikein kysyin aikovatko näyttää minulle yksin- aikoivat. Mutta tällä kertaa sinne tuli kesken kaiken eräs toinen.
PoistaKerran olin miehen kanssa kaksin, vain me. Että onhan näitä. Käyn mieluiten päivänäytöksissä silloin harvoin kun käyn, niissä kai voi saada olla suurimmalla todnäköisyydellä yksin.
Minäkin käyn ehdottomasti mieluiten yksin elokuvissa. En edes ymmärrä miksi siellä pitäisi käydä seurassa...
Teatterin ja näytösajan valinnalla on oleellinen vaikutus, jos haluaa kokea tällaisen erikoisemman nautinnon. Toivottavasti pienet elokuvateatterit pystyvät jatkamaan toimintaansa isompien 'varjossa.'
PoistaToivottavasti. Sillä meitä on, jotka ei edes haluta mennä isoihin katsomaan valtavirran elokuvia. Pariisissa säilytetään varmasti tuokin teatteri ihan jo instituutiona vaikkei väkeä rutkasti kävisikään.
PoistaEn ole ollut täysin yksin (olisi kyllä ylellistä :) ) elokuvateatterissa. Monta vuotta sitten olen ollut Cinemassa (Helsingissä) katsomassa vanhoja Hollywood-klassikoita (mm. Kirjava satama). Pieni teatteri ja sali sekä vähän katsojia.. Tuli ikävä.
VastaaPoistaSellaisissa paikoissa on oma elokuvalle sopiva tunnelma :)
PoistaIhastuin alimmaisessa kuvassa oleviin tynnyreihin. Niissä on akvarellimaisen läpikuultavat ja hennot värit. Jäin miettimään mikä on tynnyreiden tarkoitus? -S
VastaaPoistaSymboloivat todennäköisesti kaupungin tervakaupan historiaa. Näyttävät siltä, että olisivat olleet oikeasti käytössä. Olen kulkenut siitä usein melkein ohitse, nyt vasta huomasin :)
Poista