Rauhallinen ilta ja seuraavana päivänä paluu etelään.
Matkustan mielelläni junalla, voi puuhastella kaikenlaista, syödä, levätä ja koko ajan matka jatkuu. Eikä tarvitse huolehtia mistään.
Mutta kyllä eilen oli hienoa ajaa kohti auringonlaskua. Vaikka matka kestikin kauan.
Koko ajan väritys vaihtui tumman kukkulaisen siluetin takana. Vinosti paistava airinko sai väriharmonian jatkumaan kauan, kauan aikaa.
Kunnes lopulta hienovarainen siirtyminen pimeyteen.
Hieno, tunnelmallinen postaus. Kaunis tuo viimeinen lauseesi.<3
VastaaPoistaNäkymä oli noin kaunis :)
PoistaTulee mieleen laulun sanat : ...jos et koskaan lähde, puuttuu paluutkin.
VastaaPoistaKotiin on aina ihanaa palata.
Aiemmin minä kuljin myös usein junalla, joskus valitsin yöjunan, joskus päivällä mukavampi.
Kotiin on aina mukava palata, mutta monesti matkallakin sanon kodiksi kulloistakin majapaikkaa ( jos se ei ole hotellihuone tms.)
PoistaJuna on ihana. Haaveilin opparin kirjoittamisesta pitkällä junamatkalla... se tuli tehtyä kotipöydän ääressä, mutta ehkä seuraava kirjoitustyö...?
VastaaPoistaNuoruuden interrail-kesät, sitten opiskeluvuosien matkat kotiin ja poikaystävän luo, nyt lastenlasten luo jne. Junamatkoihin on liittynyt paljon tunnetta ja itse matkustaminenkin on aina tuntunut mukavalta. Se mitä kaipaan entisiltä ajoilta on hienoja keskusteluja vieressä istuvan vieraan ihmisen kanssa. Muistan vieläkin melko tarkkaan kymmeniä vuosia sitten tapahtuneita juttuhetkiä.
Poista