tiistai 9. helmikuuta 2016

Kesäyö


'Niityillä kasteisilla, hämärä käy yli maan...'
Kasteiset niityt - vielä kaukana, 
mutta tuo runo elää silti minussa - näin talvellakin.

Vaikka onhan sitä talveenkin sopivia:
'Tule talvi tuiskuinesi
puhalla puhurin poika,
et mun mieltäni masenna,
etkä taita tahtoani.
Kesän marjoja keräsin,
suven marjat suukottelin, 
varaksi vihaisen vilun,
talvilämmön läheheksi'
Tästä runosta pidän kovasti ja se antaa aina  voimaa, kun on oikein kylmä - toivottavasti sille olisi tarve edes jonakin päivänä vielä tänä 'talvena'. En tiedä kuka sen on kirjoittanut, vai onko se vanha kansanruno?

 Talviseen vesisateeseen en tiedä voimaannuttavaa runoa :(

8 kommenttia:

  1. Oi tuo pieni kirja! <3 Oletko itse tehnyt sen?
    Ensimmäinen lause sitaateissa...huokaisin syvään.Näin näkymän edessäni ja kuulin selvästi ruisrääkän (en yhtään ihmettele, että Leinokin kirjoitti mielummin ruislintu... ;) )äänen, jota kaste kantaa.
    Tuo talvirunokin on ihana, vaikkakin pidin eniten siinäkin tuosta viimeisestä osiosta.
    Sovitaanko Seija, että et toivoisi ainakaan mitään viikkoja kestävää pakkasta enää? :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tekemääni minikirjaan kirjoittamani runo on Aaro Hellaakosken, joka biologian opettajana tunsi luonnon tarkkaan.

      Sovitaan, että toivon vain vähäksi aikaa ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina!
      Runot sopivat hyvin aina tiettyyn tunnelmaan. Usein harmittaa, kun ei muista miten se nyt menikään.
      Nuo kaksi olen kuitenkin opetellut ulkoa :)

      Poista
  3. Ihana minikirja! Ja joo, vesisade...huoh... Nyt valoa, pieni lumipeite ja pari astetta pakkasta, jes! Kaunista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi talvi tuli vielä hiukan takaisin :)

      Poista
  4. Pikkuista kirjaa täälläkin ihmettelin ja ihailin.
    Hellaakoski kuului kauan sitten edesmenneen pappani tuttavapiiriin ja perin näitä häneltä saatuja kirjojaan. Kävin katsomassa mistä kirjasta tämä runo oli. Voi että miten se jatkui kauniisti "Valkea niittyvilla vielä on valveillaan..."
    Täytyy tunnustaa että nyt vasta vanhempana olen oppinut lukemaan runoja, ehkä en osaa oikein vieläkään.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään mikään hyvä runojen lukija ole, mutta jossakin tilanteessa joku runo tuntuu vain niin täydellisen hiotulta. Kuin timantilta.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa