Mökin lähellä niitä näin ja pihassa asti niiden sorkkien miltei sydämenmuotoisia jälkiä. Ovat kiinnostuneita lintujen ruokintapaikasta. Keväistä maaliskuuta sinullekin!
Luonnoneläimen näkeminen on aina hätkähdyttävä kokemus. On mukavaa kun sen hetken saa vangittua valokuvaan.Meidän maaseutukodissamme olen seurannnut ikkunasta mm. hirviä, peuroja, metsäjäniksiä, pyitä ja pöllöjä. Kärpän olen saanut jopa ulkona kuvaan kun seisoin hiljaa kuusikossa ja se uteliaana pikkuotuksena tuli katsomaan kuka siellä oikein häntä seuraa. Luontohetket ovat niin voimaannuttavia. T: Tuulikki
Minäkin näin kerran kärpän katsovan silmiini mökin vuorenkilpipenkin lehtien takaa. Mikään kiire sillä ei ollut, pitkään toisiamme katselimme. Kameraa minulla ei siinä ollut, mutta voimakkaana on tuo näkymä piirtynyt muistiini- ehkä voimakkaampana kuin valokuva olisi ollut. Kiva, että olet löytänyt blogiini! Tervetuloa!
Ihana kuva, kauriit pellolla..:)
VastaaPoistaArvaa vain, haaveilinko samalla hieman erilaisesta objektiivista kameraani, kun nuo peurat näin :)
PoistaTiedätkö Seija, luulin ensimmäistä kuvaasi ensin grafiikaksi. :)
VastaaPoistaIhana kuva! Taitaa olla valkohäntäpeuroja?Oikein hyvää alkanutta maaliskuuta!
Mökin lähellä niitä näin ja pihassa asti niiden sorkkien miltei sydämenmuotoisia jälkiä. Ovat kiinnostuneita lintujen ruokintapaikasta.
PoistaKeväistä maaliskuuta sinullekin!
Ylin kuva on kuin jostain luontokirjasta!
VastaaPoistaEipä mene kauaa kun lumet sulavat veneitten päältä. Miten tämä valo meihin vaikuttaakaan, aika herätä :D
Aurinko lämmittää jo mukavasti ja aikaa tuntuu olevan paljon enemmän kuin keskitalvella! Herätään...
PoistaPäivä pitenee, aurinko nousee korkeammalle, sitä itsekin ikään kuin herää luonnon kanssa.
VastaaPoistaKauniita kuvia!
Jonkinlaiset talviunet olisivat hyvä järjestelmä ihmisilläkin ;)
PoistaLuonnoneläimen näkeminen on aina hätkähdyttävä kokemus. On mukavaa kun sen hetken saa vangittua valokuvaan.Meidän maaseutukodissamme olen seurannnut ikkunasta mm. hirviä, peuroja, metsäjäniksiä, pyitä ja pöllöjä. Kärpän olen saanut jopa ulkona kuvaan kun seisoin hiljaa kuusikossa ja se uteliaana pikkuotuksena tuli katsomaan kuka siellä oikein häntä seuraa. Luontohetket ovat niin voimaannuttavia.
VastaaPoistaT: Tuulikki
Minäkin näin kerran kärpän katsovan silmiini mökin vuorenkilpipenkin lehtien takaa. Mikään kiire sillä ei ollut, pitkään toisiamme katselimme. Kameraa minulla ei siinä ollut, mutta voimakkaana on tuo näkymä piirtynyt muistiini- ehkä voimakkaampana kuin valokuva olisi ollut.
PoistaKiva, että olet löytänyt blogiini! Tervetuloa!