sunnuntai 21. helmikuuta 2016

muisteluita



Hyvin pitkäaikainen ystäväni piipahti viikonloppukylässä. 
Muisteluksia riitti yömyöhään -tietenkin.
Kävimme myös täällä
Vaikka itse kartano onkin kadonnut, niin pienistä palasista muodostui hieno kuva. 

Pienistä palasista meidänkin muistelumme koostuivat.




5 kommenttia:

  1. Melkein elämän pituiset ystävät ovat kultaakin kalliimpia.
    Yhteistä taivalta ja hetkiä on ihana muistella.
    Voi itku, kun tuo näyttely on niin kaukana...varmasti kävisin katsomassa.
    Upea tuokin kuvaamasi piironki yksityiskohtineen sieltä!
    Olen "lillunut" mukavasti muutenkin samalla aikakaudella nyt ja nauttinut Suomen sen ajan taiteilijaelämän kuvauksista (totuutta sivuavina fiktioina)Enni Mustosen romskuja lukiessani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen jo kaksi ensimmäistä osaa lukenut :)

      Poista
  2. Hih! Olemmekin sitten "lilluneet" samoissa tunnelmissa.:)Metsästän juuri sitä kolmatta osaa divareista, kun suruissani suljin jokunen päivä sitten sen toisen osan takakannen kiinni...jäin ihan koukkuun.Löysin karhunäyttelypaikan divarista Ennin toisen sarjan -Järjen ja tunteen tarinoita-ensi hätään, kunnes pääsen taas uppoutumaan taiteilijaperheen elämään piikatytön silmin.Huomenna pistän sen kirjastotilauksena tuohon kotikirjastoon.

    VastaaPoista
  3. Kauniita asioita kuvissa, mun tekis just nyt mieli nähdä vaan kauniita asioita, ympäröidä itseni niillä. Jotain toista. Ja kuitenkin just tänään olen oikein tyytyväinen arkeen, siihen mitä on, että on saanut hyviä uutisia, mieli rauhoittunut, kaikki on oikein hyvin, silti kaunista kaipaa aina.

    Enni Mustonen on mulle aivan vieras, pitäisi tutustua. Onneksi on monia asioita, joita voi tehdä, tutustua ja ihailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olla tyytyväinen arkeen - se on todella tärkeää.
      Ja sitten aina välillä kauniita pilkahduksia.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa