sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

suurta ja pientä


Istuin päivällä auringon lämmittämällä laiturilla ja yritin kuunnella kumisiko jää jo 
- en kuullut.
Päivä oli ollut aivan tyyni, mutta siinä istuessani tuuli nousi. 
Voimakkaat puuskat kulkivat yli jäisen sileän pinnan
 ja sitten kuulin - kumisevan tuulen äänen!

Illalla, kuten niin monesti, tuuli taas rauhoittui.

6 kommenttia:

  1. On näköjään muualla Suomessa vielä kohtalaisen talvinen kevätsää.
    Mutta, eiköhän se jää sinullekin kohta kumise.:)
    Hyvin kaunis tuo "partasuti".Ihana esimerkki taas ruohonjuuritason kauneudesta. <3 Mukavaa sunnuntain jatkoa Seija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sateisissa merkeissä sunnuntaita on täällä vietetty, mutta sadetta on jo vähän kaivattukin.
      Tuolta ruohonjuuritasolta löytyy aina kauneutta, kun vain huomaa katsoa :)

      Poista
  2. Kauniit värit upeissa kuvissasi!

    VastaaPoista
  3. Kevään tuloa on mukavaa seurata. Sitten kun alkaa tapahtua, niin tapahtuukin nopeaan.
    Molemmissa kuvissasi ihastelen värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläpäin vielä nopeammin kuin täällä!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa