sunnuntai 4. syyskuuta 2016

silmät


Katsoin hetken menneisyyteen,
 iloisiin ja surullisiin muistoihin, elämään.
Unohtuneisiin, mutta kuitenkin sisälläni oleviin kuviin ja tunteisiin.

-Näin voi käydä kun siivousinto iskee 
ja kaapin perältä löytyy unohtunut laatikollinen muistoja 
kirjeitä, päiväkirja, esineitä. 

Osan säilytin aarteinani, mutta osa oli menettänyt merkityksensä.

7 kommenttia:

  1. Kauniit, viattomat silmät kummallakin.:)
    Muistolaatikoiden läpikäynti on aina mielenkiintoista.
    Naurattaa,itkettää ja joitakin juttuja ei edes muista enää...
    Varsinkin nuoruuden päiväkirjat ovat ihania matkoja omiin,vähän raakileisiin tuntoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noiden laatikoiden läpikäynti joskus kestää ....

      Poista
  2. Suloiset nappisilmät!
    Onneksi on muistoja, on ne sitten ikäviä tai rakkaita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmät, varsinkin lasten silmät, ovat aina koskettavat. Katse joka ei käänny pois, vaikka vuorovaikutustilanne kestääkin.

      Poista
  3. Ilman muistoja oltaisiin alastomia.
    Ei ole vierasta mullekaan, että siivouksen jossain aviheessa unohtuu johonkin muistoon, jonka sysää mieleen just joku esine, postikortti tai ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä ajattelen asioita tässä ja nyt tai edessäpäin ehkä vastaan tulevia, mutta yllättäen voi käydä noin kuin sanoit.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa