sunnuntai 1. tammikuuta 2017

vuodenajat

Vastaan tässä Mirjam-Matildalta jo aikoja sitten saamaani haasteeseen vuodenajat.
Alla oleva kuvasarja on filmikamera-ajalta. Otin koko vuoden ajan kuvia silloisen kotini lähellä olevalla suolla, aina täsmälleen samalta paikalta. Se oli mieluinen vuosi, suosittelen kokeilemaan! Tehtävä kuului osana erääseen koulutukseen. Liitin myös jokaiseen kuvaan jonkin sopivan runonpätkän. 
Tässä 4 kuvaa ko sarjasta.

'Joutui synkkä syksy, sade-ilmat,
kuihtui kukat, siirtyi laululinnut,
kuulunut ei enää metsämiestä,
kaikunut ei laulu kalliolta.'
-Eino Leino-

'Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdään kesästä unta.'
-Eino Leino-

'Paistaos armahin aurinko,
hellitä lempeä pouta,
jotta lähtisi sydämen jää
ja sulais rintojen routa.'
-Eino Leino-

'Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää,
kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.'
-Eino Leino-

Näihin tähän valitsemiini kuviin sattui sama runoilija, mutta mukana oli 7 eri kirjailijan runoa.

Ja viimeinen runo- sekin Leinoa:

'Ja niinpä jäin minä metsään
ja mull' oli metsän mieli.
Mitä kaikkea siellä mä nähdä sain,
sitä kertoa ei voi kieli.'

18 kommenttia:

  1. Mahtava kuvasarja samasta kohtaa. Ja hienot Leinon runot. <3 <3
    Kiva, että otit haasteen vastaan.
    Pidän kovasti myös kuviesi hienoisesta retrotunnelmasta, se syventää jostain syystä vielä kuvien ja runojen taikaa.
    Tuo viimeinen runo ei ole minulle tuttu, sen otan talteen.
    Se myös liikutti syvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuten tiedät vuodet vierivät ja joistakin ei jälkeenpäin ajateltuna jää paljon mieleen. Tuo vuosi, vaikka siitä on jo yli kymmenen vuotta aikaa on jäänyt mieleeni innostavana. Ja juuri tuon projektin vuoksi. Muistan innostuksen, kun esim säätila muuttui, otin heti kameran ja kiiruhdin innoissani kuvaamaan. Myös runojen etsiminen oli ihanaa :)

      Poista
    2. Piditkö muuten elokuvasta näkymätön Elina?
      Siinähän suo on aika isossa roolissa.
      Itse pidin elokuvasta tosi paljon.
      Jos en ihan väärin muista, niin eikö myös Rauli Padding Somerjoki mietiskellyt suolla herkkänä nuorukaisena omissa unelma-maailmoissaan?
      Suossa on kyllä jotain mystistä.

      Poista
    3. Pidin, olen pitänyt kaikista näkemistäni Klaus Härön elokuvista.
      Suossa on minustakin mystisyyttä.

      Poista
  2. Todella hieno kuvasarja ja hienot kuvia täydentävät runot!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! Luen juuri lainaamani KonMari kirjaa, jonka pääidea on siinä, että säilytettävien tavaroiden pitää tuoda iloa. Tuon valokuvausprojektin tuotoksena syntynyt 'kirja' on kyllä 100% yksi niistä ;)

      Poista
  3. Kaunis kuvasarja ja hienot runot olet valinnut.

    VastaaPoista
  4. Tykkään tosi paljon näistä kuvista. Ensinnäkin siksi että tykkään suomaisemista ja toiseksi näistä tulee niin nostalginen olo.
    Ja runoista tuli välittömästi mieleen Ella Eronen, hänen tapansa lausua runoja.
    Sopivat niin hyvin yhteen nämä kuvat, että runot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki!
      Suo on minullekin tärkeä paikka. Helpommin kuin missään muualla voi siellä aistia ympäristöä voimakkaasti kaikilla aisteilla. Kaipaan suolle, jos en ole pitkään aikaan sinne päässyt.
      Luontorunot ovat koskettavia. Harmi kun en tähän saanut yhtään mielirunoilijani Aaro Hellaakosken runoja. Ehkä johonkin toiseen postaukseen ;)

      Poista
  5. Mahtava toteutus! Tosi mielenkiintoista, kun olet kuvannut kohteen eri vuodenaikoina ja niin sopivat runot. Suomaisemassa on karua kauneutta, jotakin perin alkukantaista ja kiehtovaa. Tästä tuli minulle lapsuusaikojen marjareissut mieleen, jolloin marjastimme tutuissa saarimetsissä ja kuljimme usein pienten suoalueiden läpi. Uppoavat mättäät sekä pelottivat että riemastuttivat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suo on mielenkiintoinen!
      Tuosta kertomastasi tuli mieleen koulumatkallani (1-3lk) ollut pieni kosteikko, jossa piti aina vähän 'kokeilla' ;)

      Poista
  6. Minä lukeudun myös täysin "suoihmisiin". Suon ilmeikkyys ja kauneus on joka vuodenaika niin upea.J a entäs suon tuoksu? Suorastaan hurmaa liikkujan.
    Hienoja ovat nämä vuodenaikakuvasi suosta. Raamitettuina, päiväyksineen kukin sopivat runonsäkeet lisäsänään upeita muistoja, tai siis ymmärsinko oikein, että olet koostanut näistä kuvista runoineen kirjan?
    Minä kuvasin blogiin monta vuotta sitten näkymän ikkunastani joka kuukausi samalla päivämäärällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein niistä käsin isohkon kirjamaisen vihkosen, joissa vuodenajoilla oli tunnelmaan sopivat väripaperit sivuina. Vuodenajan aluksi oli aina yksi pitkä luontoruno ilman kuvaa 'virittäytymiseen' ;) Kanteen maalasin akvarellivärein oman näkemykseni tuosta paikasta.
      Tuo ikkuna näkymä on myös hieno ajatus, jos vain näkymä on tarpeeksi mielenkiintoinen (minulla ei olisi ollut)

      Poista
  7. Ihana kuva sarja ja Eino Leino <3 ah! ["Nuoruuderakkauteni" :) ] Soilla on kiva tallustaa.
    Olen kuvannut meidän tuvan ikkunasta eri vuodenajan vaihteluita. Se oli kivaa ja mielenkiintoista. Kiitos neljän vuodenajan, meillä voi maisema muuttua paljonkin ihan luonnon kierron mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikkunasta kuvaten saisi vielä laajemman sarjan :) Laita niitä kuvia joskus blogiisi sarjaksi!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa