maanantai 17. huhtikuuta 2017

kevätsäässä ja kahvilassa



Sää on viileä, mutta aurinko paistoi,
talvitakki päällä kun olin
niin ilma tuntui hyvin keväiseltä.

Pysähdyimme  vanhaan kahvilaan
poimin sen hyllystä Helvi Juvosen runokirjan
kirja avautuu kohdalta:

MENNINKÄINEN

Käki kukkui itkua eilisen illan,
se kasteli vaalean niittyvillan.

Tänä aamuna poimin pisaran
ja hiekanjyvän ja rentukan
ja panin ne pussiin ja sidoin sen
ja lähdin metsään viheltäen.

Tien ristillä kumarsin päivää päin,
ja silloin sen näin:

Se istui vanhassa tuomipuussa
kaksi pientä valkoista hammasta suussa
ja nauroi vain, se nauroi vain
minut aivan tartuttain.


8 kommenttia:

  1. Miksen keksi mitään muuta sanaa, kuin ihana! Mutta ihana tämä kuvasi on! Tuo laukku tuolin selkänojalla, on jotenkin niin piste sen iin päälle!
    Ja tuo runo, miksi se liikutti! Koen jotenkin, että tietämäsi Untu, on tuonut jotain tämäntapaista iloa. Kun "kuljeskelen" sen kanssa etsimässä kuvauspaikkoja :)
    Edesmenneellä anoppillani oli melko mittava runokirjakokoelma. Seuraavan kerran vieraillessani, etsin sieltä Helvi Juvosen tuotantoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki!
      Hassua, minä kuvittelin tuon menninkäisen vanhemmaksi, mutta nyt kun tuon kerroit, niin ilmiselvästi, sehän on hyvin nuori menninkäinen. Jos ei Untu, niin joku hänen ystävistään ;)

      Poista
  2. Kuvittelen, että istun ja syön tuolla hienolla tuolilla varoen, että ei vain piirakan muruja putoaisi istuimelle...:)

    Kuva on kyllä upea ja houkuttava, runo tuo hymyn huulille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi minä en muistanut varoa, mutta luulen että söin tuon herkullisen piiraan kyllä viimeistä murua myöten ;)
      Hymy minunkin huulilleni nousi ja siksi halusin jakaa sen teidän kanssanne.

      Poista
  3. Toit taas tähän postaukseen hienoa Seijamaista kahvilatunnelmaa parhaimmillaan! <3
    Runo liikutti kovin lasta sisälläni.Ihana,onnellinen runo.
    Tuo puussa naureskeleva voisi tosiaan olla Vikin Untu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirjam-Matilda!
      Tuollaiset kahvilat ovat heikkouteni. Kerran Tallinnassa vastaavan tyylisessä kahvilassa ajattelin jäädä sinne loppuiäkseni. Olin silloin hyvin stressaantuneessa elämänvaiheessa ja sen kahvilan ilmapiiri oli täydellisen rauhoittava! - vieläkin muistan tunteen, vaikka siitä on jo monia, monia vuosia.

      Muistetaan usein liikuttaa sisäistä lastamme ;)

      Poista
  4. Ihana kahvilla jos tuollaisella tuolilla saa istua!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa