sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kaustisen tunnelmia 2017






Soitto soi ja laulu raikui, rönsyillen kauas festivaalialueen ulkopuolellekin. 
3-4 vuotiaat kansantanssijat lettikampauksissaan olivat osallisena siinä missä muutkin, tuoden hymyn meidän hieman vanhempien huulille. 

Hienosti kunnostettu vanha kraatarin talo toi paljon muistoja mieleen, siinä hänen työpöydällään oli juuri samanlaisia työvälineitä kuin isällänikin oli. Isä oli nuorena ollut vaatturinopissa. 

Kaiken kruunasi tapaaminen blogiystävän kanssa!

6 kommenttia:

  1. Voin kuvitella, että on ollut mieltä ylentävää kansantanhujen ja musiikin parissa!
    Minä muistan edesmenneen ex-appiukkoni upeat vanhat,patinoituneet työkalut ja lestit.Niitä oli ihana pytöritellä kädessä.Hän oli suutari ammatiltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat työkalut ovat mielenkiintoisia, vaikka ne tehtiin parhaiksi mahdollisiksi siihen käyttötarkoitukseen, niin silti ne tehtiin myös kauniiksi. Myös tuo kulumisen, työn ja kosketuksen jälki on vaikuttava!

      Poista
  2. Kauniit rauhalliset kuvat!
    Pienet tanssijat sykähdyttävät aina.

    VastaaPoista
  3. Ihanat kuvat, tuo ensimmäinen, oi oi! Kaustisen tunnelma on kyllä ainutlaatuinen. Ja kiitos Seija tuosta alimman kuvan paikasta ja ihanasta kahvihetkestä, oli ilo tavata! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainutlaatuinen on, esiintyjäkin on melkein vauvasta vaariin.
      Kiitos kovasti itsellesi lämminhenkisestä yhdessäolon tuokiosta. Hymy nousee vieläkin huulille ☺️

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa