Luxembourgin puistossa oli syksyn tuntua. Hevoskastanjat olivat pudonneet, poimin yhden käteeni, se oli vielä auringon lämmittämä. Hieman kuivuneet lehdet puissa kahisivat puuskittaisessa tuulessa. Suojaisassa paikassa oli lämmintä kuin kesällä. Kuten tavallista siellä oli paljon turisteja, mutta myös paikallisia. Viereisissä tuoleissa istui kaksi, jo hieman iäkkäämpää pariisitarta, keskustelemassa mitä ruokaa laittaisivat ja miten. Tässä kuitenkin kuvia muista kohtaamistani.
Mieletön valo!Varsinkin ensimmäisessä kuvassa. Taivas on niin sininen,ja housujen kautta sama sinisyys siirtyy viimeisen kuvan oveen.Ja pysähtyneisyys tulee hyvin kuvista.
VastaaPoistaSe oli sellainen päivä, kun kohtasin paljon sinistä :)
PoistaKiitos Irmastiina!
VastaaPoistaIhanat kuvat todellakinI Voi kuinka sait minut kaipaamaan Luxembourgin puistoon. Monet tunnit olen siellä istunut lukemassa ja salaa kurkkinut ja salakuunnellut vierustovereitani. Kun yksin matkaa, silmät ja korvat aktivoituvat ihan eri tavalla kuin seurassa. Tiedät varmaan kyllä ilmiön.
VastaaPoistaTiedän kyllä :)
PoistaTänään perjantaina siellä käydessäni huomasin, että jotkut hevoskastanjoiden oksista olivat alkaneet kukkia uudestaan.
Todella hyvä tuo ensimmäinen otos!
VastaaPoistaSininen kuuluu Pariisiin, etenkin sellainen syvä vahva sininen.
Kiitos Liivia! Näin on sininen kuuluu Pariisiin :)
Poista