Viikonloppu kuluu lepäämällä täällä sängynpohjalla.
Ikkunanäkymä on onneksi perin pariisilainen.Ehkä tänä iltana jaksan jo katsoa 'tuhansin timantein' välkkyvää rautarouvaa. Eilen en jaksanut.
Ennenkin olen huomannut, että jos elää liian intensiivisesti syystä tai toisesta liian pitkään, niin vastaan tulee tällainen tilanne väistämättä.Eiköhän tämä tästä...
Taas kauniit ja mielenkiintoiset kuvat, jotka kätkevät tarinoita.Alimmasta kuvasta tuli mieleen isäni työhuoneen seinällä ollut grafiikka- juliste samanoloisesta näkymästä.Ylemmästä taas lapsuuden matka Visbyhyn, jolloin asuimme viikon vanhan tädin kotona "vuokralaisina" ja hänen tavaransa olivat hyvin mielenkiintoisia, vanhoja kuvia ja antiikkia ym.Tiedän hyvin tuon "liian pitkään aistit täysillä"- väsymyksen...ei sinulla kuitenkaan ole hassumpi paikka lepäillä ja ehkä katsella pimeämmällä rautarouvaakin! :)
VastaaPoistaEi ole ollenkaan hassumpi paikka lepäillä, täytyy myöntää.
PoistaIhminen on kuitenkin aika viisaasti suunniteltu, edellyttäen että jaksaa/muistaa kuunnella itseään. Kyllä se lepo jossain vaiheessa tulee ottaa.
VastaaPoistaHienosti valitut kuvat, rauhoittavat, lempeät sävyt ja hyvä tunnelma molemmissa valituissa.
Juuri noin se on, pitää muistaa kuunnella itseään ja rauhoittua aina välillä :)
PoistaMiellyttävän melankoliset kuvat. Ensimmäisestä tulee mieleen Tuula Lehtisen grafiikanvedokset. Hän käyttää vanhoja valokuvia teostensa pohjalla. Nytkin Galleria Saskiassa on hienot työt häneltä esillä osana Pirkanmaan Triennaalia, ja niissä on kuvattuna hänen omia sukulaisiaan Karjalasta. Tässä, jos haluat kurkata: http://pirkanmaantriennaali.weebly.com/tuula-lehtinen.html.
VastaaPoistaKiitos tiedosta, käynpä heti kurkkaamassa.
Poista