sunnuntai 6. syyskuuta 2015

sunnuntaina varhain





Polku oli tuttu, viime aikoina usein auringon kauniisti täplittämä. 
Mutta tänään se kutsui minua aivan toisenlaisena.
Näin hänetkin, jota en ollut ennen tavannut. 
Hän istui muurin takana ajatuksiinsa vaipuneena.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

6 kommenttia:

  1. Mirjam-Matilda6. syyskuuta 2015 klo 16.21

    Ah, miten kaunista!...Ensimmäiseen kuvaan, kun pääsisi tästä ruudun läpi kuin Liisa Ihmemaassa sadussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seija6. syyskuuta 2015 klo 16.54

      Tuttu polku voi, joskus muuttua satumaan poluksi :)

      Poista
  2. Hannele Ruusukummusta6. syyskuuta 2015 klo 19.13

    Kaunista! Usva saa maailman muuttamaan muotoaan...tutunkin polun.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi8. syyskuuta 2015 klo 8.51

    Taiteellinen usvakuva ja patsas ... lumoava!
    - Joukahainen

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)