sunnuntai 6. syyskuuta 2015

sunnuntaina varhain





Polku oli tuttu, viime aikoina usein auringon kauniisti täplittämä. 
Mutta tänään se kutsui minua aivan toisenlaisena.
Näin hänetkin, jota en ollut ennen tavannut. 
Hän istui muurin takana ajatuksiinsa vaipuneena.

6 kommenttia:

  1. Ah, miten kaunista!...Ensimmäiseen kuvaan, kun pääsisi tästä ruudun läpi kuin Liisa Ihmemaassa sadussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu polku voi, joskus muuttua satumaan poluksi :)

      Poista
  2. Kaunista! Usva saa maailman muuttamaan muotoaan...tutunkin polun.

    VastaaPoista
  3. Taiteellinen usvakuva ja patsas ... lumoava!
    - Joukahainen

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa