lauantai 16. joulukuuta 2017

Illan hämärää ja muistoja matkalta



Tuon saman maiseman olen kuvannut ja varmaan tänne postauksiinikin liittänyt 
jo monen monta kertaa 
ja monta kertaa olen sitä vain katsellut.
Tänään iltahämärissä se oli ihan maaginen
kamera ei sitä pystynyt vangitsemaan...

Tuo alla oleva, oikeasti siniharmaa huivi,
on muisto viime Lontoon matkaltani,
siinä on mukana suloisen pienen lankakaupan tunnelmaa sekä
mukavia keskusteluja myyjän ja muiden lankaostajien kanssa.
Langan ja ohjeen valintaan meni kauan,
mutta niin kuuluukin, se on osa tunnelmaa.
Kotona jouduin melko kauan pähkäilemään ennenkuin sain kuvion onnistumaan,
ensimmäinen kunnollinen pitsineuleeni kun oli kyseessä.
Työ edistyi hitaasti, mutta nautin joka hetkestä 
-tai no melkein ;)
Lopuksi vielä takaperinvirkaten sivujen ja yläreunan ympäri.
Tällaisista matkamuistoista pidän eniten.


16 kommenttia:

  1. Ihana matkamuisto! Itsellänikin on joitakin matkoilta ostettuja lankatuliaisia. Pitsineule on tarkkuuta vaativaa, ja siksi hidasta, mutta niin palkitsevaa. Iloisia neulomisia jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hitunen ja mukavaa kun vierailit blogissani. Mukavia neulehetkiä sinullekin!

      Poista
  2. Näkymä on todella maaginen, ja kuin maalaus.
    Väkisinkin mieleeni työntyi ajatus kuikan huudosta.
    Muistan kun esittelit ihanan valmiin hartiahuivin viime talvena blogissa.
    Olin 5 vuotta lankakaupassa töissä, upeiden lankojen ympäröimänä.Koskaan en kuitenkaan lähtenyt tekemään mitään noin haastavaa.Ohjelehtiä ahmin ja suunnittelin, mutta suunnitelmiksi jäi.Paljon huovutin hattuja ja muuta hauskaa neuloen ja pesukoneeseen pistäen malleiksi. Kerran tein itse suunnittelemani pontson liikkeeseen ja se innosti muita niin paljon, että myimme mahdottomasti lankaa siihen, silloin olin kovin ylpeä. :)
    Lankakaupassa työskentely oli kovin palkitsevaa, sinne ei koskaan kukaan tullut huonolla tuulella.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti mielenkiintoinen työpaikka!
      Se viimekertainen Lontoonhuivi on edelleen hyvin mieluinen, mukavaa kun muistat sen 😊

      Poista
  3. Upea maisema, johon tahtoisi sukeltaa. Ja upea on myös tekemäsi huivi, arvostan tuollaista taitoa! Minulta taitaisi jäädä haaveeksi.. sen sijaan anoppi on aivan mestari noissa puuhissa. Ihana muisto kulkee myös huivisi mukana, oi että.

    Levollista kolmatta adventtia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannah! Tuollaiset muistot vielä moninkertaistavat huivin merkityksen. Tuollainen vaikeahko malli, joka vaatii täydellisen keskittymisen, rauhoittaa tehokkaasti, jos mieli on jostain syystä levoton. Kummallista kyllä en edes hermostu, vaikka kaikki ei heti sujukkaan.

      Levollista joulunalusviikkoa sinulle ❤️

      Poista
  4. Kaunis, rauhaisa sininen hetki! Sama sininen toistuu upeassa huivissasi!

    VastaaPoista
  5. Ei ihme, että kuvaat tuota maisemaa useasti.
    Hienon huivin olet tehnyt..:)

    VastaaPoista
  6. Upean huivin olet tehnyt! Hieno matkamuisto, arvokas. Ihanaa heilauttaa Lontoo harteille :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Satu!
    Niin kevyeltä, mutta lämmittävältä tuntuu Lontoo harteilla ;)

    VastaaPoista
  8. Mielimaisemasi, tai yksi niistä sinisen hetken laskeutuessa. Laskitko joskus neuleen syliin ja jäit ajatuksiisi, silmät tuossa maisemassa?
    Taidokas työ, osaava olet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aimarii! Laskin kyllä työn välillä syliini, mutta ajattelin Lontoon tunnelmia :)

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa