tiistain tunnelmia

Historian havinaa, suurmiehiä ja Charlesin isänmaallinen lepohetki koulun käytävällä.
Hups, C. halusikin ensimmäiseksi esiin...

puistossa

Luxembourgin puistossa oli syksyn tuntua. Hevoskastanjat olivat pudonneet, poimin yhden käteeni, se oli vielä auringon lämmittämä. Hieman kuivuneet lehdet puissa kahisivat puuskittaisessa tuulessa. Suojaisassa paikassa oli lämmintä kuin kesällä. Kuten tavallista siellä oli paljon turisteja, mutta myös paikallisia. Viereisissä tuoleissa istui kaksi, jo hieman iäkkäämpää pariisitarta, keskustelemassa mitä ruokaa laittaisivat ja miten. Tässä kuitenkin kuvia muista kohtaamistani. 

voimia keräämässä

Viikonloppu kuluu lepäämällä  täällä sängynpohjalla. 

Ikkunanäkymä on onneksi perin pariisilainen.Ehkä tänä iltana jaksan jo katsoa 'tuhansin timantein' välkkyvää rautarouvaa. Eilen en jaksanut. 

Ennenkin olen huomannut, että jos elää liian intensiivisesti syystä tai toisesta liian pitkään, niin vastaan tulee tällainen tilanne väistämättä.
Eiköhän tämä tästä...

toinen maailma

Olin kävelemässä reippaasti aamulla kohti koulua, kun jouduin kävelytieni varrelle kohonneen torin ympäröimäksi. Tulin kuin eri maailmaan, kaivoin kameran esiin ja vaivuin tuoksujen, muotojen ja värien valtakuntaan. Torikojujen reunustama tie jatkui ja jatkui.... 

Oli oikein vaikea irrottautua.

Mutta sitten heräsin unimaailmastani ja tihensin askeleitani ja ehdin juuri ja juuri ajoissa.

syysneitoja

Centre Pompidoussa tapasin kaksi kaunista nuorta neitoa. Heihin en ole ennen tutustunutkaan. Ensimmäinen on František Kupkan, toinen Sonja Delaunayn siveltimestä lähtöisin. Mutta olisiko syysflunssa ehtinyt jo sinnekin pujahtamaan. Minuakin vähän paleltaa. Shhhh, levätään hetki...

vanhoja ja uusia tuttavuuksia

Suomalaisen nuoren miehen tapasin lepäämästä kirjakaupan taideosastolla, piti oikein tarkistaa näkyikö tuon paksun kirjan kannessa olevassa maalauksessa signeeraus,

 näkyi: M. Enckell 1914

Ranskalais 'tuttavani' taas katsoi minua hieman surullisena lehtikioskin ikkunassa, hän ilahtuisi varmaankin, jos tietäisi, että otin Suomesta mukaan juuri hänen kirjansa.

Tuo uusin tuttavuuteni on meidän koulumme opettajia. Hänen kanssaan ensiksi juttelinkin käytävällä, ihan ymmärsin!

ensimmäinen päivä

Kirjakaupasta löytyi miltei liian ihania vihkoja, jotka odottavat sanoja kahdella kielellä, 

eväätkin ovat mainiot, joten aloitetaan.

Hississä oli kerroksia vain parillisille luvuille ja pikkuomenat pelasivat jotain tuntematonta peliä matkani varrella - mitähän vielä tulee vastaan!