maanantai 30. marraskuuta 2015

nuorta ja vanhaa




Vanhan ja uuden kohtaaminen ei aina ole ongelmatonta, mutta toisaalta se on kyllä mielenkiintoista.
Suurissa kaupungeissa pidän kuitenkin eniten suurista puistoista. Niissä voi nähdä vaikka mitä. Tielleni osui useita kummallisia otuksia, keskikuvassa yksi heistä.
 (kts. outoja olentoja kotikaupungista)





sunnuntai 29. marraskuuta 2015

China town





Tuimia katseita ja levollisuutta vanhassa kiinalaiskaupungin osassa.
Herkullinen dim sum-lounas tunnelmallisessa ravintolassa perheen ja ystävien kesken.
Paljon hienoja kokemuksia, lämpöä, eksotiikkaa ja ihmisiä.
Kaipaan kuitenkin jo yksinäistä kävelyä luonnossa....


lauantai 28. marraskuuta 2015

eksoottisia makuja ja tunnelmia





Lohikäärmehedelmää, selleriomenamehua,kookosjuomaa - hyviltä kaikki maistuivat.
Lopuksi kuva tavalliselta  kiinalaiselta perhepäivälliseltä, johon saimme osallistua.
Kolpakoissa juomana krysantteemiteetä. 
 Ilta oli lämmin, istuimme ravintolan edessä olevassa pöydässä,
vieressä perjantai-illan liikennettä, mutta pöydässä lämmin tunnelma. 


torstai 26. marraskuuta 2015

puiston eläimiä





Puistossa kohtasin myös eläimiä, tutumpia ja vieraampia. 
Kaskaiden ääniä, luulisin ja monenlaisia linnun ääniä kuulin.  
Yksi lintu vastaili vihellyksiin. 
Makrokuvien ottajat olisivat varmasti löytäneet vielä ihan oman maailmansa. 



keskiviikko 25. marraskuuta 2015

puutarhassa







Valtavansuuressa  trooppisessa puutarhassa voisi hyvin olla koko päivän. 
Ilma on hieman saunamainen, joten olemme sellaiseen tottuneet :)
Varmaan tuolla puistossa on ennenkin käynyt suomalaisia, 
mutta kuten huomaatte, erään henkilön käynnistä olemme varmoja.
Alimmainen kuva on hänen nimikkokukistaan.








joskus täytyy mennä kauas




Joskus pitää lähteä kauas nähdäkseen lähempiään.
Oudolta tämä tuntuu meiltä syystalven maailmaan virittäytyneiltä.




torstai 19. marraskuuta 2015

joulukalenteri innostusta



Jouluun on vielä piiitkä aika, mutta joulukalenteriin pitää jo virittäytyä.
Osallistuin viime vuonna tähän 'Missä neuloimme kerran'-blogin jämälankavillasukkajoulukalenteriin.
Se oli tosi hauska ja innostava kokemus ja samalla pääsi hieman eroon jämälangoistaan. 
 Osallistujia oli jo viime vuonna valtavasti, Suomesta ja muualtakin. 

Aamulla heti herättyäni piti katsoa päivän ohje.
Täytyy myöntää, että joskus katsoin jo aamuyöstä - ohje julkaistaan klo 4.00
 ja minä usein herään pikkuisen noihin aikoihin :)
Välillä tein jonkun oman idean mukaan, jos sen päivän ohje ei ollut minulle mielenkiintoinen. 
Käytin myös mustaa lankaa kärkiin, kantapäähän, resoriin ja päivien välikerroksiin 
rauhoittaaksen lopputulosta.
Ihan tuli lapsuuden joulunodotusjännitys mieleen.

Tänä vuonna he järjestävät tämän jo kolmannen kerran eli jos kotiisi on kerääntynyt jämälankoja
 käy ihmeessä kurkkaamassa edellisten vuosien kuvia!

tiistai 17. marraskuuta 2015

vanhoissa pohjalaistaloissa





Hän harjoitteli 
ja minä sain kulkea ympäri taloa aistimassa vanhan talon tunnelmaa.
Talo oli nyt hyvin hiljainen - jos ei oteta huomioon tuota saksofonin ääntä :)
Mutta siihen olen niin tottunut.

Illalla syvälliset keskustelut toisessa vanhassa paikassa eli sukutalon tuvassa. 
( Sieltä ehkä kuvia jossain myöhemmässä postauksessa)
Tosin minulta oli ääni kadonnut flunssan myötä ja enkä olisi saanut puhua.... 
Onneksi meitä oli neljä, mutta! 
Välillä oli ihan pakko sanoa jotakin. 
Ihan pakko!
Tiedätte varmaan tilanteen :) 


maanantai 16. marraskuuta 2015

jokavuotinen ilonaihe



Minä, joka en pidä suurista ihmisjoukoista, vaan hakeudun mieluiten rauhallisiin ja pieniin paikkoihin, nautin kuitenkin kovasti näistä kädentaitomessuista, joissa on hirveästi väkeä.
Tänä vuonna jo perjantaina.
On vain niin ilo nähdä taitavia, innostuneita tekijöitä ja heidän uusia töitään. 
Värejä, muotoja, tuoksuja. Materiaaleja ja valmiita töitä.
Ja yleisönä käsillä tekemistä rakastavia:
 Yksin kulkevia, kuten minä, ystävän kanssa, äitejä ja 'samannäköisiä' tyttäriä, nuoria perheitä, opiskelijoita, keski-ikäisiä, vanhoja ihmisiä, joissa edelleen näkyy itse tekemisen into...
Sieltä palaa aina väsyneenä, mutta innostuneena!

torstai 12. marraskuuta 2015

peurojen poluilla







Onneksi en ole metsässä yksin, peurat ovat tehneet minulle polkuja mitä kulkea.
 Yritin kuvata niiden sorkanjälkiä, mutta ne olivat kulkeneet niin kevein askelin, 
etten selviä  jälkiä tällä kertaa löytänyt. 

Noista esteistä selviän yleensä hyvin(peuratkun ovat aika pieniä), mutta purojen ylityskohdat minun pitää välillä valita omille hypyilleni sopivammiksi :)

Puroa reunustavassa lehdossa puilla on hyvä kasvaa, jopa vanhat kuusetkin intaantuvat satumaisiksi.
Kesällä korkeat saniaispellot, jotka voivat kätkeä pieniä bambeja,  ovat hankalia ylittää, 
mutta näin syksyllä kulku sujuu.....

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

luonnon lumoa




Kaksi metsän ystävää
voimaannuttamassa toinen toisiaan,
polut, ulappa ja rantakalliot,
marraskuun rauha. 
Hämärän vastaanottamista
tunnelmallisessa lasikattoisessa kahvilassa,
kynttilät syttyvät.
Kiitollisuus.

maanantai 9. marraskuuta 2015

terapiaa



Otin esiin terapialaatikkoni,
 kolme laatikkoa oli piripinnassa, 
mutta sukkalankalaatikossa paistoi huolestuttavasti pohja
ja jos vielä innostun osallistumaan
jämälankavillasukkajoulukalenteriin (katso arkistosta joulukalenteri 2014)
niin riittäkö langat?
Viimevuotinen kokemus oli riemuisa!
Toivottavasti täksikin vuodeksi on tulossa uusi kalenteri. 
Tuo yhdyssana on mielestäni ihanan hykerryttävä :) 
Tiedän, tiedän voi varsiin käyttää muitakin lankoja, mutta... 



sunnuntai 8. marraskuuta 2015

löysin!



Syyskävelyllä löysin värejä. 
Toiset olivat hyvin herkkiä, helposti hämärään katoavia,
mutta löytyi vielä kirkkaitakin.
Pidän syksystäkin!(vielä)