päivän kissat, Montpellier osa 6

Kissoja Montpellierissä oli paljon. Viereisen talon kissa, joka näkyy hieman tuossa kuvassa ikkunasta kurkistavan ei lähtenyt ulos, vaikka olisi päässytkin, mutta mourusi kuuluvasti aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Tässä se keskustelee kadulla olevan (alakuva) kissan kanssa. Kissojen touhuja oli hauska seurata. Niiden hyvinvointi huolestutti välillä kissarakasta ystävääni. Onneksi esim. isossa kasvipuutarhassa näimme ’kissanaisen’, joka tuli puistoon kissaruokien kanssa ja antoi kissoille vettä. Hän näkyy yhdessä valokuvissani ( päivän väri, oranssi)

Montpellier-sarja päättyy. 

päivän väri oranssi, Montpellier osa 3

Se on täällä!

'Lintuparvi lensi tänne pohjolaan

kevään kuulas taivas hohti matkallaan
kurkiaurain huuto soi
Luoja taasen kevään toi
lumen puisti ritvakoivu oksiltaan
heräsi jo kesäperho unestaan
pihatuomi hento avaa nuppujaan
tuhatmäärin kukkimaan'

Tämä Paavo Sarkkaman jo 1950-luvulla julkaistu Kevätmarssi, 

joka kuuluu osana oululaiseen lastenmusikaaliin soi aina päässäni keväisin.

Sanat ovat kauniit, mutta niin on hieno sävellyskin.

Minulla siihen liittyy muisto opiskeluajan päiväkodista,

missä lapset toivoivat aina keväisin tätä kappaletta innoissaan

ja piano säestys on aivan mahtava.

Nytkin, tätä kirjoittaessani, kuulen sen korvissani.

Olen tätä itsekin yrittänyt soittaa :)

Nyt se on täällä

Kevät!

Toivorikasta ja lämmintä kevättä teille kaikille!

Jäällä

Voiko pääsiäisen sää tämän parempaa olla!

Hankikantoakin riitti koko päiväksi, 

vaikka kipakan pakkasen jälkeen

aurinko lämmitti 'melkein' kuin kesällä.

Aamupäiväkävely Pyhäjärven rantajäillä,

iltapäivällä kävely Siilinkarin majakalle Näsijärvellä.

Valoa keräsin monen pimeän päivän varalle.

Kevät !

tunnekokemus

Vihreät maasta tunkevat versot,

krookukset sukulaisineen,

puiston nurmikko täynnä narsissin lehtiä ja ensimmäisiä nuppuja,

mustarastaan laulu pyöreän kuun jo noustua taivaalle,

punarinnan iloiset visertelyt, sen katsoessa suoraan minuun,

lämmittävä auringonpaiste.

Rakastan noita kaikkia,

ne saavat hymyn nousemaan silmiin saakka.

Mutta sitten,

se tuli aivan yllättäen.

Voimakas tunnekokemus.

Tuuleton lämmin hetki.

Kevään tuoksu, 

lämpiävän maan tuoksu.

Minun oli pakko ottaa käsiini puiston kukkapenkin kosteaa multaa.

keväistä kaihoa

aamun viileä, 

keskipäivän kirkas, 

illan jäähyväisiä jättävä

valo

Miten paljon se on taas saanut aikaan!

Houkutellut esiin tuon kujeillen kasvavan

kevätkaihonkukankin. 

valon kerääjät

Nyt kerätään valoa ja lämpöä niiden toisenlaisten päivien varalle!

Metsässä aina ilahdun, hymyilen ja virkistyn,

mutta joskus iloisen mielen saa aikaan 

vaikka hetki,

 kun tulee kaupasta kasseineen ja huomaa, 

että viereiseen parkkiruutuun on ilmestynyt tällainen kaunokainen!

Nautitaan kaikista kaunokaisista!

metsän kätköissä

Aukeilla mailla ja puutarhoissa 

on erilaisten kukkien esiinmarssi jo käynnistynyt 

toden teolla,

metsän kätkössä onneksi meidän juhlamme saa vielä jatkua.

linnunlaulua

Vajaan tunnin kestävä metsäretki 

ja tulos 13 eri lintulajia näin 

ja outoja laulujakin kuulin,

yritin etsiä lintua kovasti katseellani,

mutten onnistunut löytämään.

Kaupungissa on tullut joskus mieleeni, 

että puuhun on laitettu jokin laite, joka toistaa linnunlaulua,

niin että meille kaupunkilaisille tulee hyvä mieli,

mutta metsässä kuka nyt sinne sellaisen laitteen asentaisi.

Hmm...

Oletteko te huomanneet tällaista?

Ehkä nämä ajatukset alkoivat Japanin reissulla,

kun joidenkin suojateiden ilmoitusääneksi oli laitettu käen kukunta ;)

ulkona ja sisällä

Toissapäivänä jo istuin talon seinustalla piirtämässä

aurinko lämmitti

avasin takin

tänään tulee taas lunta 

ja takinkaulus oli pidettävä lujasti kiinni

pakenin sisätiloihin

mihin voin paeta tätä takatalvea?

Nostalgiaan!

Kannoimme varastosta siellä vuosia (kymmeniä)

levänneen soittimen

levyjäkin löysin

mutta voi muutama mielilevyni, missä ne ovat?

ne kaikkein tärkeimmät

vai olivatko ne sittenkin c-kasetteina

Ei!

missä?

viileyttä ja valoa

vain yksi rohkea sinivuokko oli avoinna

muut suojautuivat, kuten minäkin, aamun viileydeltä

mutta onko mitään ihanampaa kuin keväinen metsä

täynnä linnun laulua

peipon, tiaisten, tiklin, varpusten

rannan hiljaisuus

lasinkirkas ohut jääpeite 

kauempana avovesi

valon ja varjojen leikkiä

kevät

vuodenaikoja taaksepäin

Joskus kun joku vuodenaika jää väliin niin mikäettei sen voisi palauttaa

ehkä hieman kevennettynä versiona. 

Tänä talvena ei lunta kotiseudullani ollut muutamaa senttiä enempää. 

Voisihan talvea ehkä kokea näinkin, 

parin viikon pika-annoksena. 

Tässä vasta ensitunnelmia. 

Tiedän, tiedän oikeastaan tämä on pohjoisemman Suomen kevättä,

mutta näin etelä-suomalaiselle lumi tarkoittaa talvea. 

Lontoo osa IV, värit

Kevään valo herättää taas näkemään värejä

iloitsemaan niistä

muodot ja graafiset linjat, jotka äsken olivat pääosassa

saavat taas jäädä hetkeksi odottamaan vuoroaan

Lontoo osa III, mielipuistossani

Keskiviikko oli kesäinen ja 'puistoni' parhaimmillaan.

Nuori ystäväiseni nukkui tunnin unet rattaissaan, joten minä saatoin rauhassa nauttia keväästä.

Istahdin  penkille ja samassa minut ympäröi jotenkin tuttu tuoksu, kuvasta arvaattekin.

Oravasta sain napattua kuvankin, mutta minua kauan tarkkaillut kettu livahti puiden suojaan,

 kun puhelimeni oli juuri silloin jossain laukun pohjalla.

Tänään sää olikin jo jotain muuta, kevättä  siis !

Lontoo osa I, kevään ihme

On ääniä, jotka koskettavat syvälle sisimpään.

Antavat toivoa, iloa. 

Näin voi käydä yllättäen vaikka  miljoonakaupungin sydämessä. 

Olin unohtanut sen koko talven, 

mutta heti kun sen kuulin

pysähdyin

ja jäin 

mustarastaan laulu

kivet

Kivet ovat vahvoja. 

Niistä on rakennettu isoja komeita rakennuksia

 kirkkoja ja museoita

muureja ja penkereitä.

Kivet kestävät,

ne ovat ikuisia.

Niitä ei voi rikkoa mikään!

Mutta mitä tekee virtaava vesi,

muovaa kiveä, kuin se olisi pehmeätä massaa

ja tuloksena on kauniita pyöreitä muotoja,

jotka saavat mielikuvituksen heräämään.

vuodenajat

Vastaan tässä Mirjam-Matildalta jo aikoja sitten saamaani haasteeseen vuodenajat.

Alla oleva kuvasarja on filmikamera-ajalta. Otin koko vuoden ajan kuvia silloisen kotini lähellä olevalla suolla, aina täsmälleen samalta paikalta. Se oli mieluinen vuosi, suosittelen kokeilemaan! Tehtävä kuului osana erääseen koulutukseen. Liitin myös jokaiseen kuvaan jonkin sopivan runonpätkän. 

Tässä 4 kuvaa ko sarjasta.

'Joutui synkkä syksy, sade-ilmat,

kuihtui kukat, siirtyi laululinnut,

kuulunut ei enää metsämiestä,

kaikunut ei laulu kalliolta.'

-Eino Leino-

'Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdään kesästä unta.'

-Eino Leino-

'Paistaos armahin aurinko,

hellitä lempeä pouta,

jotta lähtisi sydämen jää

ja sulais rintojen routa.'

-Eino Leino-

'Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk' on niin hellää ja hyvää,

kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.'

-Eino Leino-

Näihin tähän valitsemiini kuviin sattui sama runoilija, mutta mukana oli 7 eri kirjailijan runoa.

Ja viimeinen runo- sekin Leinoa:

'Ja niinpä jäin minä metsään

ja mull' oli metsän mieli.

Mitä kaikkea siellä mä nähdä sain,

sitä kertoa ei voi kieli.'