kuka, mikä, minkälainen

Aika taas palata kotimaahan.

Lontoon päivät olivat työntäyteisiä, kuten aina.

Tänne blogiin laitoin tuokiokuvia vapaapäivistäni.

Vielä jäi paljon tutkittavaa seuraaviksi kerroiksi.

Tässä yksi esimerkki ;)

Dickensin luona

Kotimuseot ovat mielenkiintoisia, inhimillisen kokoisia.

Tässä kuvia Charles Dickens-museosta. 

Hän asui Lontoossa vain muutaman vuoden, 

mutta kohosi sinä aikana tuntemattomasta kirjailijanalusta kuuluisuudeksi, 

täällä hän kirjoitti mm. Oliver Twistin ja Nicholas Nicklebyn.

Täällä oli hyvä minunkin  hieman piirrellä ja elää eri aikakaudessa.

Pyykkitupa oli varmaan aikanaan hyvin käytännöllinen 

ja pyykkipadassa oli hyvä keitellä joulun alla  buddingitkin.

Hyvä on taloon hankkia myös hyödyllisiä kotieläimiä,

kuten tässä tapauksessa keittiöön. 

tunnekokemus

Vihreät maasta tunkevat versot,

krookukset sukulaisineen,

puiston nurmikko täynnä narsissin lehtiä ja ensimmäisiä nuppuja,

mustarastaan laulu pyöreän kuun jo noustua taivaalle,

punarinnan iloiset visertelyt, sen katsoessa suoraan minuun,

lämmittävä auringonpaiste.

Rakastan noita kaikkia,

ne saavat hymyn nousemaan silmiin saakka.

Mutta sitten,

se tuli aivan yllättäen.

Voimakas tunnekokemus.

Tuuleton lämmin hetki.

Kevään tuoksu, 

lämpiävän maan tuoksu.

Minun oli pakko ottaa käsiini puiston kukkapenkin kosteaa multaa.

taloajauksia

Koteja monenlaisia. 

Mikä olisi kotiin palatessa, jos tuollainen kaveri olisi vastassa.

Mutta mitäs, jos naapuri maalasi ovensa keltaiseksi

ja meidän perheessä väiteltiin keltainen vai sininen ja  puolison kanta ratkaisi

ja minä olisi halunnut keltaisen.

Olisiko romanttinen talo parempi vai karun askeettinen ja linnamainen

Tuntuisiko olo tukallata ahtaaseen tilaan jääneessä pikkutalossa.

- Tällaisia ajatuksia tuli mieleen kulkiessani Lontoon katuja.

jo toisen kerran

Eriskummallinen, mutta oudolla tavalla kiinnostava,

kauneuttakin löytyi, vaikka olin sitä epäillyt.

London Urban Sketching, kuukausittainen yhdessä piirtelevä ryhmä, 

kokoontui tällä kertaa Wellcome  Collectionin tiloissa.

Päivä oli kolea ja sateinen,

mutta sisällä valitsi iloinen ja inspiroiva tunnelma.

Muutama teistä saattaa tunnistaa oman luonnoskirjani muiden joukossa.

Muita kuvia instagramissa, nimellä Seija12. 

toisenlaista talvea

Kukkiva talvikirsikka, 

mullasta esiin pilkistäviä narsissin ja muiden kevään kukkien alkuja,

vielä kukkivia jouluruusuja,

mutta myös hurjaa  öistä myrskytuulta

ja kylmiä aamuja.

Lontoon talvea

enteitä kotiinpaluusta

Jää hyvästi taas joksikin aikaa

kaunis ja monivivahteinen kaupunki!

(ensimmäiset kuvat ovat Greenwichin hiljattain kunnostetusta Queen's House:sta)

kädellä on monta tehtävää

kaksikielinen ’keskustelu’:

kädentaidot, käsityöt,

kädenjälki, 

kätellä, 

käsi 

käsittää 

taidetta varjossa ja auringossa, toisten tekemää ja hieman omaakin

Alimman kuvan työt ovat London Urbansketching-ryhmän tapaamisesta, johon uskaltauduin mukaan. Ja kannatti! Hieno kokemus!

On aina helppoa olla uudessakin ryhmässä, 

jossa kaikki ovat innostuneet samasta asiasta. 

Meitä oli enimmillään kuutisenkymmentä piirtämässä Old Spitalfieldin marketin läheisyydessä

Ja sää todella suosi meitä.

Tässä pieni osa töistä, minun työn tunnistaa ainakin suomenkielisestä tekstistä :) 

ohjeita teen kera

Mielenkiintoisia tekstejä 

1800-luvulta ja nykyhetkestä, 

ja vielä kirjoittamattomia.

Kuppi teetä onneksi rauhoittaa,

Harmi vain, että  tämän kätevän teenkeitin-, 

 kello- ja valaisinyhdistelmän lampunvarjostin 

on jossain vaiheessa kadonnut.

rakastan

Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut puistopuutarhuri  

tai jos se on paremmin mahdollista niin jokin iso puu,

tai orava tai punarinta.

Tällainen vanha puisto vaan tuntuu niin hyvältä,

kaikkina vuodenaikoina!

Mutta rakastan minä metsiäkin :) 

tänään

Ilma on ollut lämmin ja aurinkoinen, kuin kesällä. 

Tänään taivas muuttui kellertäväksi, punertavaksi ja sitten hyvin harmaaksi, 

kuin sataisi. 

Saharan hiekkapöly voi myrskytuulen mukana kulkeutua ihmeen kauaksi 

ja muuttaa koko näkymän hyvin erilaiseksi. 

vesileikkiä

Portti oli tällä kertaa auki ja pujahdin sisään.

Vanhan norjalaiskirkon edessä olevan pienen aukion kunnostus 

oli valmistunut ja voi millainen helmi siitä oli tullut!

tutuilla paikoilla tutussa seurassa

Lontoon aika taas aloitettu, tutuin rituaalein.

Vauhtia on vain tullut lisää tuolle seuralaiselleni,

Välillä saan kiiruhtaa vauhdikkaasti puiston käytävillä,

välillä viilettää pallon perässä nurmialueella.

(ps. jos tuo ensimmäinen kuva tuntuu jotenkin tutulta,

niin eipä se olisi kummaa lainkaan)