päivän kissat, Montpellier osa 6

Kissoja Montpellierissä oli paljon. Viereisen talon kissa, joka näkyy hieman tuossa kuvassa ikkunasta kurkistavan ei lähtenyt ulos, vaikka olisi päässytkin, mutta mourusi kuuluvasti aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Tässä se keskustelee kadulla olevan (alakuva) kissan kanssa. Kissojen touhuja oli hauska seurata. Niiden hyvinvointi huolestutti välillä kissarakasta ystävääni. Onneksi esim. isossa kasvipuutarhassa näimme ’kissanaisen’, joka tuli puistoon kissaruokien kanssa ja antoi kissoille vettä. Hän näkyy yhdessä valokuvissani ( päivän väri, oranssi)

Montpellier-sarja päättyy. 

päivän väri okra, Montpellier osa 5

päivän väri harmaanvihreä, Montpellier osa 4

päivän väri oranssi, Montpellier osa 3

klassikoitako

Jos olen aina mielelläni sukeltanut brittiläisiin menneen ajan tunnelmiin,

niin on kausia, jolloin vanhat venäläiset klassikot ovat kiinnostaneet eniten.

Taidanpa tänään kirjastossa katsella tarkemmin vaikka T-kirjaimella alkavien kirjailijoiden hyllyä.

Suosikkejani ovat kirjat, joiden ensimmäisellä sivulla esitellään listalla henkilöhahmot kaikkine lempinimineen

 - siihen voi sitten aina tarvittaessa(lue usein) palata.

Olisi mukava kuulla teidän muidenkin kokemuksia!

kuin Englannissa

Kotikaupungissaan voi halutessaan kuvitella olevansa jossain muualla.

Tässä muutama esimerkki brittitunnelmasta.

Innokkaat onnistuvat saamaan tunnelman aikaan varmaan omassa kodissaankin,

minulle on helpompi nähdä se valmiina :)

Aina ei vain ole varmuutta mistä maasta on kyse,

mutta sehän ei haittaa tunnelmoijaa...

postia osa 2

Aurinko jaksoi tänään lämmittää, kuu ei jaksanut, vaikka komeana näkyikin.

Piipahdus mieluisaan kirjastoon, vanhaan kauppahalliin ja lämpimään kahvioon.

Pienten ihmisten seurasta nauttimista. 

Miten paljon lapsi voikaan ymmärtää ja kommunikoida vaikkei vielä puhukaan!

Postia? 

- jos sitten jouluna... 

maailmoita

Onko vanhanaikaisten ovien ja porttien takana vanhanaikainen tunnelma ja uudenaikaisten takana uudenaikainen. Elämmekö samassa kaupungissa ja kuitenkin kuin eri kaupungissa. Olisin voinut liittää kuvasarjaan myös aivan erilaisia ovia: 'tavallisia', kuluneita, yksinkertaisia, monimutkaisia, lukittuja, avoimia, helposti aukeavia, lujasti lukittuja, luokseen kutsuvia, torjuvia...

Kaikien takana oma pienoismaailma.

postia

Ikkunat ovat mielenkiintoisia, ovet myös, ja veneitä katselin äsken lenkillä kulkiessani sillä silmällä. Kaikki herättävät helposti tarinan. 

Samoin postiluukut - hyvinhoidetut, hylätyt, kummalliset... 

Tässä kolme tarinaa kauempaa ja ihan läheltä. Niin ja nyt lähetän sen kortinkin ystävälleni, joka rakastaa vanhanaikaista postia :)

Vuodenajat

 

Kaikissa on oma kauneutensa, kaikkia odotan, mutta kevät on mielivuodenaikani.

 Se tulee aina ajallaan. Valo, se on se tärkein.