missähän sitä taas ollaan

Aurinkoinen raikas talvisää

on hellinyt minua

tämänkertaisella vierailullani.

Aina voi tutustakin

kaupungista  löytää jotain uutta,

joskus maanrajasta,  joskus korkeammalta.

Ja mukavaa on aina tavata vanhoja  tuttuja näkymiä. 

jo toisen kerran

Eriskummallinen, mutta oudolla tavalla kiinnostava,

kauneuttakin löytyi, vaikka olin sitä epäillyt.

London Urban Sketching, kuukausittainen yhdessä piirtelevä ryhmä, 

kokoontui tällä kertaa Wellcome  Collectionin tiloissa.

Päivä oli kolea ja sateinen,

mutta sisällä valitsi iloinen ja inspiroiva tunnelma.

Muutama teistä saattaa tunnistaa oman luonnoskirjani muiden joukossa.

Muita kuvia instagramissa, nimellä Seija12. 

Illan hämärää ja muistoja matkalta

Tuon saman maiseman olen kuvannut ja varmaan tänne postauksiinikin liittänyt 

jo monen monta kertaa 

ja monta kertaa olen sitä vain katsellut.

Tänään iltahämärissä se oli ihan maaginen

kamera ei sitä pystynyt vangitsemaan...

Tuo alla oleva, oikeasti siniharmaa huivi,

on muisto viime Lontoon matkaltani,

siinä on mukana suloisen pienen lankakaupan tunnelmaa sekä

mukavia keskusteluja myyjän ja muiden lankaostajien kanssa.

Langan ja ohjeen valintaan meni kauan,

mutta niin kuuluukin, se on osa tunnelmaa.

Kotona jouduin melko kauan pähkäilemään ennenkuin sain kuvion onnistumaan,

ensimmäinen kunnollinen pitsineuleeni kun oli kyseessä.

Työ edistyi hitaasti, mutta nautin joka hetkestä 

-tai no melkein ;)

Lopuksi vielä takaperinvirkaten sivujen ja yläreunan ympäri.

Tällaisista matkamuistoista pidän eniten.

kädellä on monta tehtävää

kaksikielinen ’keskustelu’:

kädentaidot, käsityöt,

kädenjälki, 

kätellä, 

käsi 

käsittää 

taidetta varjossa ja auringossa, toisten tekemää ja hieman omaakin

Alimman kuvan työt ovat London Urbansketching-ryhmän tapaamisesta, johon uskaltauduin mukaan. Ja kannatti! Hieno kokemus!

On aina helppoa olla uudessakin ryhmässä, 

jossa kaikki ovat innostuneet samasta asiasta. 

Meitä oli enimmillään kuutisenkymmentä piirtämässä Old Spitalfieldin marketin läheisyydessä

Ja sää todella suosi meitä.

Tässä pieni osa töistä, minun työn tunnistaa ainakin suomenkielisestä tekstistä :) 

linnunlaulua

Vajaan tunnin kestävä metsäretki 

ja tulos 13 eri lintulajia näin 

ja outoja laulujakin kuulin,

yritin etsiä lintua kovasti katseellani,

mutten onnistunut löytämään.

Kaupungissa on tullut joskus mieleeni, 

että puuhun on laitettu jokin laite, joka toistaa linnunlaulua,

niin että meille kaupunkilaisille tulee hyvä mieli,

mutta metsässä kuka nyt sinne sellaisen laitteen asentaisi.

Hmm...

Oletteko te huomanneet tällaista?

Ehkä nämä ajatukset alkoivat Japanin reissulla,

kun joidenkin suojateiden ilmoitusääneksi oli laitettu käen kukunta ;)

kotikaupunki

Tyhjällä on taipumus täyttyä.

Muutama viikko kotona ja niinhän siinä kävi,

ilmoittauduin nettikurssille.

Olinhan sellaisesta kyllä haaveillut jo vuosia

ja nyt sattui sopivaan aikaan sopiva kurssi kohdalle.

Kyse on piirtämisestä ja luonnoskirjoista.

Tämän viikon tehtävä oli koota sivu itselle tärkeistä paikoista,

tässä kokoelma kuvia kotikaupungistani.

Nyt vain on kuvantekemisinto kova 

ja sen vuoksi päivittelen tätä blogiani nyt hieman rauhallisemmin.

Toivottavasti ette unohda minua.

Lapin hahmoja

Ei tarvinnut tässä mökissä tuntea oloaan yksinäiseksi

väkeä oli monenlaista, 

kun vain pysähtyi katsomaan.

En olisi itse keksinyt ;) 

Lontoo osa IV, värit

Kevään valo herättää taas näkemään värejä

iloitsemaan niistä

muodot ja graafiset linjat, jotka äsken olivat pääosassa

saavat taas jäädä hetkeksi odottamaan vuoroaan

voimakkaita värejä

Kevät on herkkien värien aikaa. 

Jostain syystä, ehkä tuota äidiltäni perittyä kansallispukua tyttärelleni kunnostaessa

huomasin tarvitsevani tänään voimakkaan väripiristyksen. 

Pirteän keväistä viikonloppua!

valmis

Nyt se on valmis! 

Malli oli hauska, olen aiemmin tehnyt vain suoria tai kolmiomallisia huiveja.

Englanninkielinen ohje aiheutti omat haasteensa, varsinkin tuon reunapitsin osalta. 

Huomasin vasta pitsiä aloittaessa, että vaikka olen kutonut 

(tietysti pitäisi sanoa neulonut, mutta en sano) 

lapsuudestani lähtien kaikenlaista, esim palmikkoja, kirjoneuleita jne 

en ole koskaan kutonut pitsiä. 

Virkannut olen pitsijuttuja, mutta kutoessa periaate on erilainen. 

Viimein yhden illan ja ja seuraavan päivä kokeilujen 

ja nettisurffailun jälkeen hoksasin mistä oli kyse. 

Ja sitten se tuntui oikein mukavalta - taianomaiseltakin. 

Hitaasti etenevää työ oli, mutta sekin tuntui hyvältä.

Ja tässä se nyt on matkamuistoksi Lontoosta ostamista langoista tehty huivi!

Tapanin päivän rauhaan

Perinteisesti Tapaninpäivä on kai vauhdikas, mutta minulle usein rauhallinen. 

Kaivoin mökin yhteisesti tekemämme (ikuis)käsityön esiin 

ja jatkoin taas vähän eteenpäin radiota kuunnellen yms. 

Vesisade ei tuntunut metsässä haittaavan. 

matkapäiväkirjoja

Keräsin nuorimman tyttäreni kanssa tavaroita varastoista kirpputorille 

ja törmäsin lapsuudenkodistani peräisin olevaan muistojen laatikkoon. 

Löysin mm. tämän vihreän kirjan perheemme kesälomamatkoista.

Iän myötä olen huomannut itsessäni paljon samoja piirteitä kuin isässäni. 

Tässä yllä meidän molempien matkapäiväkirjoja.

tänä päivänä

Persoonallisten lahjojen saaminen ja antaminen, 

naistenpäivän kukat jonakin ihan muuna päivänä,

kevään tulo, joka ihan naurattaa,

blogiystävän kirja, jonka ilmestymistä kotikaupungin kauppoihin ei malta odottaa,

tavallista lyhempi työpäivä,

asia, jonka ehdin sen vuoksi tänään hoitaa,

puhelimeen saapunut iloinen kuva pienestä keinujasta,

Lisää tällaisia päiviä!

Kesäyö

'Niityillä kasteisilla, hämärä käy yli maan...'
Kasteiset niityt - vielä kaukana, 

mutta tuo runo elää silti minussa - näin talvellakin.

Vaikka onhan sitä talveenkin sopivia:

'Tule talvi tuiskuinesi

puhalla puhurin poika,

et mun mieltäni masenna,

etkä taita tahtoani.

Kesän marjoja keräsin,

suven marjat suukottelin, 

varaksi vihaisen vilun,

talvilämmön läheheksi'
Tästä runosta pidän kovasti ja se antaa aina  voimaa, kun on oikein kylmä - toivottavasti sille olisi tarve edes jonakin päivänä vielä tänä 'talvena'. En tiedä kuka sen on kirjoittanut, vai onko se vanha kansanruno?

 Talviseen vesisateeseen en tiedä voimaannuttavaa runoa :(

kuppi teetä vai sittenkin jotain muuta

rauhallista tunnelmaa,
valmiiksi saatu syntymäpäivälahja
ja vanha villapaita,
joka sopisi nyt alkuperäisen omistajan esikoiselle.

Taistelu flunssaa vastaan alkanut,
 äänikin on muuttunut tuntemattoman ääneksi.
Yksin (lue hiljaisuudessa)
vietetty viikonloppu toivottavasti auttaa.

kirja on täynnä ja uusi odottaa

Vuorotteluvapaalla täyttyi paksu itsetehty kirja 

ja vierellä odottaa kauan haaveilemani Traveler's notebook tyhjänä vielä.  

Se toimii samalla myös kalenterinani.

 Uusi vuosi ja uusi kalenteri,  se on tuntunut aina mukavalta. Käytän kyllä kännykkäkalenteriakin, mutta siinä ei tule samanlaista uuden alun tuntua.

Sain nuo jämälankajoulukalenterivillasukatkin valmiiksi. 

Niissä on paljon muistoja viime joulukuulta. Sovelsin kyllä ohjeita. 

Onhan siinä Finlandian alun nuotteja Sibeliuksen syntymäpäivänä ja 'pohjantähtiä' Väinö Linnan syntymäpäivänä,

 mutta myös täysikuu ja juna yönä, jolloin tulin lapista 

tai lumihiutaleita päivänä, jolloin erityisesti innostuin lumesta. 

Näin on hyvä lähteä uuteen vuoteen!

Toivotan kaikille blogini vierailijoille iloista ja innostavaa uutta vuotta,

 sopivan rentouttavia hetkiä unohtamatta!

Näin uutena bloggaajana haluan myös kiittää kaikista vierailusta ja hienoista kommenteista, jotka kovasti ilahduttavat!

tähtien tuikintaa

Muisto muutaman vuoden takaisesta joulusta mökillä.

Tuhansia tähtiä tuikki saunamatkalla. 

Saunaan mentiin juosten, mutta takaisin saattoi jo kävellä pakkasessa rauhallisesti, 

sisältä asti lämminneenä. 

Tämän vuoden tähdetkin  ovat alkaneet tuikkia

kuvassa tyttären tekemiä uutukaisia.

elokuvia, värejä ja tuoksuja

Oletteko koskaan ollut elokuvissa ihan yksin? 

Siis niin että salissa ei ole ketään muita?

Luulin, että  elokuvaa ei näytettäisikän, mutta kyllä näytettiin. 

Nuoruudessa  menin kerran  ystäväni kanssa elokuviin ja sitä esitettiin meille ehkä 15 min 

ja sitten lopetettiin, kun ei ollut tarpeeksi katsojia. 

Aika  erikoisia kokemuksia kumpikin. 

Aikaisempia postauksiani lukenut huomaa varmaankin myös tiettyä 'jälkitunnelmointia'.

Mutta kyllä ihan nykyisyydessäkin ollaan,

tosin nostalgisesti. 

matkalle mukaan

Pakkasin mukaan tietenkin tuon koko vuoden päiväkirjan, mutta kun se on niin paksu innostuin tekemään päivittäin helposti mukana kuljetettavan luonnosvihon(=matalan kynnyksen vihkonen). Ilokseni löysin päällikanneksi vanhan seinäkalenterin sivun.