perjantai 25. marraskuuta 2016

matkapäiväkirjoja








Keräsin nuorimman tyttäreni kanssa tavaroita varastoista kirpputorille 
ja törmäsin lapsuudenkodistani peräisin olevaan muistojen laatikkoon. 
Löysin mm. tämän vihreän kirjan perheemme kesälomamatkoista.

Iän myötä olen huomannut itsessäni paljon samoja piirteitä kuin isässäni. 
Tässä yllä meidän molempien matkapäiväkirjoja.

14 kommenttia:

  1. Voi miten mukava löytö!
    Tuossa se tunti jos toinenkin vierähtää kun palaa lapsuusmuistoihin!
    Miten kiva sitten myöhemmin tuleville sukupolvillekkin, katsoa miten aiemmin perheessä matkustettiin ja toimittiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä tovi vierähti tunnelmallisesti.
      Itse muistin vain joitakin hyvin pieniä tuokioita noista matkoista, mutta isäni kertomana pääsin hetkeksi elämään tuon ajan maailmaan.

      Poista
  2. Olen muutamaankin kertaan harmitellut, kun ei ole tullut pidettyä matkapäiväkirjaa.

    Varmaan oli kiva lukea vanhempiesi matkapäiväkirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina voi aloittaa ;)

      Tiesin tuon kirjan olemassaolosta, mutta vasta nyt, 16 vuotta heidän poismenostaan, pystyin kirjan lukemaan.
      Näin oli hyvin.

      Poista
  3. Oi ihana! Unohtaisin varmasti kaiken ympärilläni, kun uppoutuisin tuohon isän matkapäiväkirjaan.:)
    Onnekseni minullekkin jäi isältäni hänen matkapäiväkirjojaan hänen kierrellessään maailmaa.
    Pidin vuosia itsekkin päiväkirjaa,taisi jäädä, kun lapset olivat pieniä.
    Hyvin mielenkiintoisen näköinen tuo sinun omakin päiväkirja, kun piirrät mukaan kuviakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minullekin kävi :) Sinä kävitkin mielessäni, koska olet kertonut isästäsi.

      Minä en pitänyt nuorena enkä nuorena aikuisenakaan päiväkirjaa. Innostuin hyvän ystäväni ideasta jäädessäni ensi kertaa vuorotteluvapaalle. Harmittelin, että aika menee niin nopeasti ja hän sanoi ryhdy merkitsemään tai piirtämään joka päivä jokin asia päiväkirjaan, niin sinulla on kaikki päivät tallella(huomaa vinkki). Tein näin ja sain 2 tärkeää kirjaa valmiiksi. Sen jälkeen olen jatkanut tätä tapaa. Usein teen kuvan ja liitän siihen vähän kirjoitusta, mutta voi olla myös pelkkä kuva tai vain kirjoitusta. Jos joku päivä jää väliin ja yritän muutaman päivän päästä muistella mitä tein, en muistakaan mitään - oliko tuo päivä oikeasti ollutkaan ;)

      Poista
    2. Ystäväsi idea on hieno!
      Olen jo kalenterin hankkinut vuorottelua silmällä pitäen, Siihen voi kirjoitella enemmän, kuin normaaliin kalenteriin, mutta pitääkin hankkia kunnon päiväkirja.Se on totta, että päivät unohtuvat helposti, jos ei niiden sisällöstä ole mitään laitettu ylös mihinkään.Siinä tämä blogin pitäminenkin on hienoa, että voi palata asioihin ihan päivämäärän kanssa taaksepäin? :)

      Poista
    3. Jos haluat piirtää tai maalatakin siihen, niin hanki kirja, jossa on riittävän paksut sivut ;)

      Poista
  4. Täällä on kivoja vinkkejä!
    Päiväkirjan kirjoittaminen on mahtava asia. Eritoten, että vuosia, vuosikymmeniä myöhemmin voi noita menneitä asioita lukea ja samalla muistaa niitä tapahtumia.
    Minä en ole nuorena pitänyt päiväkirjaa, mutta nyt läkkeelle jäätyäni kirjoitan paljon, joksus säännöllisemmin, joskus harvemmin, mutta totta, jos ei tule kirjoitettua, se päivä jää unholaan. Minulla usein asian korvaa kuvat, sillä lähes päivittäin kuvaan jotakin ja tallennan ne nimettyinä ja päivämäärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja ihmettelee omia ajatuksiaan, huoliaan tai asioita mitä on pitänyt tärkeinä yms. Ja huomaa, että jotkut ajatukset ovat pysyneet samoina.
      Hienoa, että olet noin systemaattinen niiden hienojen valokiviesi kanssa. Minulla olisi siinä paljon oppimista :(

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Aarteita ovat ja antavat moninkertaisina takaisin niihin käytetyn ajan.

      Poista
  6. Oi, miten ihania! Hyvä, että ovat pysyneet tallessa. Pidän päivä-, matka-, luonnos-ym. kirjoista kovasti. Olivatpa ne sitten omia tai toisten. Niissä on oma viehätyksensä. Päiväkirjojen kautta tapaa myös entisen minänsä ja ehkäpä joskus jotkut palasetkin osuvat kohdilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samaa mieltä.
      Taidenäyttelyssäkin tihrustan aina tarkkaan, jos lasivitriinissä on auki taiteilijan luonnos-/päiväkirja kuvineen. Samuli Paulaharjun näyttelys Oulussa olin innoissani, kun vitriiniin oli laitettu myös hänen käyttämiään välineitä, mustekynä, -pullo jne

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa