enteitä kotiinpaluusta

Jää hyvästi taas joksikin aikaa

kaunis ja monivivahteinen kaupunki!

(ensimmäiset kuvat ovat Greenwichin hiljattain kunnostetusta Queen's House:sta)

rakastan

Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut puistopuutarhuri  

tai jos se on paremmin mahdollista niin jokin iso puu,

tai orava tai punarinta.

Tällainen vanha puisto vaan tuntuu niin hyvältä,

kaikkina vuodenaikoina!

Mutta rakastan minä metsiäkin :) 

tänään

Ilma on ollut lämmin ja aurinkoinen, kuin kesällä. 

Tänään taivas muuttui kellertäväksi, punertavaksi ja sitten hyvin harmaaksi, 

kuin sataisi. 

Saharan hiekkapöly voi myrskytuulen mukana kulkeutua ihmeen kauaksi 

ja muuttaa koko näkymän hyvin erilaiseksi. 

tutuilla paikoilla tutussa seurassa

Lontoon aika taas aloitettu, tutuin rituaalein.

Vauhtia on vain tullut lisää tuolle seuralaiselleni,

Välillä saan kiiruhtaa vauhdikkaasti puiston käytävillä,

välillä viilettää pallon perässä nurmialueella.

(ps. jos tuo ensimmäinen kuva tuntuu jotenkin tutulta,

niin eipä se olisi kummaa lainkaan)

syksyn hiljaisuutta

    

hengästyn

hengitän syvään

-värejä,

tuoksuja,

puhtautta,

raikkautta,

hämärää,

sumua

-

hengitän 

        

vuodenajat

Vastaan tässä Mirjam-Matildalta jo aikoja sitten saamaani haasteeseen vuodenajat.

Alla oleva kuvasarja on filmikamera-ajalta. Otin koko vuoden ajan kuvia silloisen kotini lähellä olevalla suolla, aina täsmälleen samalta paikalta. Se oli mieluinen vuosi, suosittelen kokeilemaan! Tehtävä kuului osana erääseen koulutukseen. Liitin myös jokaiseen kuvaan jonkin sopivan runonpätkän. 

Tässä 4 kuvaa ko sarjasta.

'Joutui synkkä syksy, sade-ilmat,

kuihtui kukat, siirtyi laululinnut,

kuulunut ei enää metsämiestä,

kaikunut ei laulu kalliolta.'

-Eino Leino-

'Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdään kesästä unta.'

-Eino Leino-

'Paistaos armahin aurinko,

hellitä lempeä pouta,

jotta lähtisi sydämen jää

ja sulais rintojen routa.'

-Eino Leino-

'Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk' on niin hellää ja hyvää,

kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.'

-Eino Leino-

Näihin tähän valitsemiini kuviin sattui sama runoilija, mutta mukana oli 7 eri kirjailijan runoa.

Ja viimeinen runo- sekin Leinoa:

'Ja niinpä jäin minä metsään

ja mull' oli metsän mieli.

Mitä kaikkea siellä mä nähdä sain,

sitä kertoa ei voi kieli.'

Japani osa 2: bonsai

Nämä pienoispuut ovat aina jotain käsittämätöntä.

 Tässä mm. talvikirsikka, mustamänty ja persimoni. 

Taustalla Himejin valkoisen haikaran linna.

Japani osa 1: puutarha Hiroshimassa

Paljon ajatuksia ja voimakkaita tunteita herättävä kaupunki. 

Jouluakin löytyy pikkuisen, kun oikein tarkasti katsoo. 

(kauppoja ei lasketa)

Tähän halusin kuvata vain kauniita paikkoja. 

Lontoo osa 2: arkea

Säät ovat kylmenneet täälläkin. 

Onneksi asuntoni on lämmin (kun laitan patterin aina huoneessani välillä päälle).

 Juttelin tänään pienen vauvan suomalaisäidin kanssa ja hän kertoi, 

että heillä oli aamulla makuuhuoneessa -17 ja kosteaa.

Nuoria koululaisia näkee ulkona vain ohut koulupuvun takki takkinaan, lyhyt hame sekä paljaat sääret ja nilkkasukat, vaikka mittari näyttää 6 astetta ja tuuleekin ihan kunnolla.

Mitenkähän kauan täällä pitäisi asua, että pystyisi pukeutumaan yhtä ohuesti kuin lontoolaiset. 

Vai onnistuisikohan se suomalaiseen pukemiskultturiin ja lämpöisiin koteihin tottuneelta ollenkaan? 

Yläkuva ruokakaupasta palatessa.

värejä osa 3, yllätyksiä

Luulin jo värien kadonneen. 

Olin vain kulkenut liian nopeaan. 

Pysähdyin, ihan kotioveni lähelle

ja tapasin nämä erikoiset, 

minulle tuntemattomat

päiväni ilostuttajat!

värejä,osa 2

Jäin pohtimaan tuota Sadun (Sivukujilta) kommenttia edelliseen postaukseeni. 

-ja niinhän hänkin oli jäänyt pohtimaan.

Musta tausta ja miten se tuo värit esiin. 

Syysiltojen tummetessa ja puiden väritysten rauhoittuessa tulee esille uudet yksityiskohdat, 

jotka ovat peittyneet väri-iloittelun alle.

 Osaanko katso niitä tarpeeksi herkin silmin.

värejä

Tällaiset värit ovat sisimpäni värejä, koskaan en käytä niitä vaatteissani. 

Monet luulevat, että lempivärini on sininen, koska minulla on usein sinisävyisiä vaatteita.

Tarvitsen sinistä vain rauhoittamaan näitä omia värejäni. 

Mitkä ovat sinun sisimpäsi värejä?

rauhoittumisen aika

Voimaantumista mielipuun alla, 

kävelyä rannan juurakkoisella polulla, 

ilostuttavaa teatteria, 

mökin rauhaa ja sopivaa puuhailua, 

kaunis tunnustus blogiystävältä!

Tällaisia jaksoja tarvitsee noiden touhukkaampien välillä :) 

'Every day is Valentine's day' - soittaa mieheni  tuossa taustalla saksofonillaan.

Hyvää viikonlopun jatkoa teille blogiystäväni! 

nuoruuden rakastettuni, Oulu osa II

Ihastuin taas nuoruuden 'rakastettuuni' Ainolan puistoon. 

Yllätyksekseni kesäkahvila Kiikku, mielikahvilani täällä, oli auki vielä viikonlopulla. 

Kotiutuakseni tarvitsen kirjaston, kuten edellisessä postauksessa kerroin, 

mutta kyllä heti toiseksi tulee monitahoinen puisto, 

joskus jopa ennen tuota edellä mainittua. 

hyvä olo, Oulu osa I

Riippumatta paikkakunnasta tai sen koosta, kotoinen olo tulee viimeistään kun menee kirjastoon.

Siellä kohtaa vanhoja tuttuja ja löytää uusia mielenkiinnon kohteita.

Tai sitten vain voi istua ja lukea, mietiskellä - tai vain olla. 

(ylimmäisen kuvan maalaus: Tauno Ohenoja: Huhtikuu)

viikonlopun tunnelmia

peurojen poluilla

Onneksi en ole metsässä yksin, peurat ovat tehneet minulle polkuja mitä kulkea.

 Yritin kuvata niiden sorkanjälkiä, mutta ne olivat kulkeneet niin kevein askelin, 

etten selviä  jälkiä tällä kertaa löytänyt. 

Noista esteistä selviän yleensä hyvin(peuratkun ovat aika pieniä), mutta purojen ylityskohdat minun pitää välillä valita omille hypyilleni sopivammiksi :)

Puroa reunustavassa lehdossa puilla on hyvä kasvaa, jopa vanhat kuusetkin intaantuvat satumaisiksi.

Kesällä korkeat saniaispellot, jotka voivat kätkeä pieniä bambeja,  ovat hankalia ylittää, 

mutta näin syksyllä kulku sujuu.....