Ihastuin taas nuoruuden 'rakastettuuni' Ainolan puistoon.
Yllätyksekseni kesäkahvila Kiikku, mielikahvilani täällä, oli auki vielä viikonlopulla.
Kotiutuakseni tarvitsen kirjaston, kuten edellisessä postauksessa kerroin,
mutta kyllä heti toiseksi tulee monitahoinen puisto,
joskus jopa ennen tuota edellä mainittua.
Kauniita syysvärejä, upea tuo hehkuvan punainen puu.
VastaaPoistaAika herkullinen kahviannos.
Mukavaa lokakuun alkua!
Se on upea puisto, täynnä pieniä siltoja ja huolet pois vieviä puroja ;)
PoistaMukavaa lokakuun alkua sinullekin Sirpa!
Kaunis rakastettu♥
VastaaPoistaEdelleen kaunis, ellei kauniimpikin kuin nuoruudessani ;)
PoistaAinolan puisto on minullekin tuttu ja rakas. Liittyy muistoja. Siellä käveltiin käsi kädessä silloin ja nyt myöhemmin pojapoikienkin kanssa. Opiskelin aikoinaan Oulussa ja rakastuin myös OUluun. Eikä se tunne ole kadonnut
VastaaPoistaMinäkin opiskelin Oulussa ja sieltä on peräisin tämä rakkauteni. Lämpöinen suhtautuminen tähän kaupunkiin liittyy myös siihen, että tapasin silloin täällä tulevan aviomieheni. Ja nyt täällä minullakin on kaksi pojanpoikaa :)
Poista