Helsinki osa 2

Vielä Helsingin tunnelmia

Sää oli harmaa, mutta kauneuttahan siellä silti kohtaa, 

kun vain muistaa katsoa ympärilleen.

Kotiintuomisiksikin asti sitä riitti.

Helsingissä

Suunniteltu kolmen päivän matka pääkaupunkiin supistuikin päivän reissuksi, 

mutta minkälaiseksi!

Taidemuseoissa eniten huomiotani kiinnittivät puut.

(Joku voisi sanoa, että tuon nyt arvasikin.)

Minulla on aina vaikea piirtäessäni saada puuta mahtumaan paperille tai kankaalle 

ja tämä ei riipu pohjan koosta. 

Nyt huomasin, että mielenkiintoinen oksakin riittää tai pala kiehtovaa puunrunkoa. 

Väreistäkään ei niin ole väliä, 

voi olla vaikka vain vihreää ja pieni ripaus ruskeaa ja valkoista.

Tässä kaksi esimerkkiä, ylimmäinen Gallen-Kallelan 

ja alimmainen minulle ennestään tuntematon Julia Stigzelius-de Cock (suomalainen hänkin).

Päällimmäiseksi kuitenkin jäi matkasta mieleen kohtaaminen kiehtovan ihmisen kanssa. 

Tavallaan olin jo tuntenut hänet kauan, 

tavallaan en.

Hieno kokemus!

Joel

Hän teki sen taas.

Vei mukanaan syvälle kirjan päähenkilön maailmaan.

 Siellä kohtasin myös monta 'tuntemaani' taiteilijaa.

Olen nauttinut kovasti kirjailijan poste restante sivujen kuvista 

ja niitä edeltävistä kertomuksista (Matkalla)

ja nyt oltiin samoissa tunnelmissa.

Teos oli erilainen kuin hänen aikaisemmat,

ei niin arvoituksellinen,

mutta 

...hieno....!

talvista kirkkopuistoa

 

lauhaa talvea

ja piilossa jo kevään ajatuksia

(-olkaa vielä hetki suojassa)

valon lisääntymisen jo huomaa

hetken melkein tuntee auringon lämmittävän

en ole

Täytyy myöntää, että en ole mikään Gordon Bleu-tason kokki. 

Taitaa olla aika kaukana ;)

Mutta vanhat keittokirjat ovat kauniita, jo ulkoapäinkin. 

ja vieraskielisiä ohjeita on hauska lukea.

Esim. leipominen voidaan aloittaa siitä, että tehdään jauhoista vuori pöydälle 

ja kaadetaan neste siihen keskellä olevaan kuoppaan 

ja pikkuhiljaa työstetään kaikki jauhot taikinaan. 

Kyllähän siitä tulee hyvälle mielelle, vaikka vaan lukee ohjetta !

valmis

Nyt se on valmis! 

Malli oli hauska, olen aiemmin tehnyt vain suoria tai kolmiomallisia huiveja.

Englanninkielinen ohje aiheutti omat haasteensa, varsinkin tuon reunapitsin osalta. 

Huomasin vasta pitsiä aloittaessa, että vaikka olen kutonut 

(tietysti pitäisi sanoa neulonut, mutta en sano) 

lapsuudestani lähtien kaikenlaista, esim palmikkoja, kirjoneuleita jne 

en ole koskaan kutonut pitsiä. 

Virkannut olen pitsijuttuja, mutta kutoessa periaate on erilainen. 

Viimein yhden illan ja ja seuraavan päivä kokeilujen 

ja nettisurffailun jälkeen hoksasin mistä oli kyse. 

Ja sitten se tuntui oikein mukavalta - taianomaiseltakin. 

Hitaasti etenevää työ oli, mutta sekin tuntui hyvältä.

Ja tässä se nyt on matkamuistoksi Lontoosta ostamista langoista tehty huivi!

piilipuu

Vanha piilipuu, jonka ikää ei kukaan tiedä,
niin monet ihmissukupolvet se on ollut omalla paikallaan.
 Onttokin se jo on, ihminen mahtuu sinne sisään seisomaan.

Se näyttää kuolleelta ja hauraalta,
 mutta kevään tullessa se herää eloon
ja kesällä sen nuoret oksat ovat täynnä herkkää vihreyttä.
Paljon on elämänsä aikana nähnyt ja kokenut tämä puu ja uskoisin,
että se on saanut olla kotina melkoiselle määrälle pikkueläimiä.

Kyseessä on siis nykyisin yleisimmin salavaksi nimitetty puu.
 Piili on tarkoittanut teräväkärkistä nuolta,
joten salavaa lienee käytetty nuolien raaka-aineena.

vuodenajat

Vastaan tässä Mirjam-Matildalta jo aikoja sitten saamaani haasteeseen vuodenajat.

Alla oleva kuvasarja on filmikamera-ajalta. Otin koko vuoden ajan kuvia silloisen kotini lähellä olevalla suolla, aina täsmälleen samalta paikalta. Se oli mieluinen vuosi, suosittelen kokeilemaan! Tehtävä kuului osana erääseen koulutukseen. Liitin myös jokaiseen kuvaan jonkin sopivan runonpätkän. 

Tässä 4 kuvaa ko sarjasta.

'Joutui synkkä syksy, sade-ilmat,

kuihtui kukat, siirtyi laululinnut,

kuulunut ei enää metsämiestä,

kaikunut ei laulu kalliolta.'

-Eino Leino-

'Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdään kesästä unta.'

-Eino Leino-

'Paistaos armahin aurinko,

hellitä lempeä pouta,

jotta lähtisi sydämen jää

ja sulais rintojen routa.'

-Eino Leino-

'Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk' on niin hellää ja hyvää,

kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.'

-Eino Leino-

Näihin tähän valitsemiini kuviin sattui sama runoilija, mutta mukana oli 7 eri kirjailijan runoa.

Ja viimeinen runo- sekin Leinoa:

'Ja niinpä jäin minä metsään

ja mull' oli metsän mieli.

Mitä kaikkea siellä mä nähdä sain,

sitä kertoa ei voi kieli.'