kevättalvea

Vielä pitää odottaa

***

niin ja muistaa se mistä äitikin aina varotti

***

Mukavaa viikkoa kaikille ja 

 nautitaan valosta ja lämmöstä ☺️

missähän sitä taas ollaan

Aurinkoinen raikas talvisää

on hellinyt minua

tämänkertaisella vierailullani.

Aina voi tutustakin

kaupungista  löytää jotain uutta,

joskus maanrajasta,  joskus korkeammalta.

Ja mukavaa on aina tavata vanhoja  tuttuja näkymiä. 

talvessa taas

Täytyy tässä ilmoittautua, ettette luule, 

että olen vallan Lontooseen jäänyt.

Talvessa ollaan vankasti.

Viime päivien pakkaset hiukan ovat haitanneet,

mutta onneksi puuhaa on riittänyt sisälläkin.

Mielenkiintoista oli olla mieheni  bändin ja heidän solistinsa 

mukana viiden keikan minikiertueella.

Roudari Roopena, Hengari Herttana & levyjen myyjänä yms olo

tuntuu aina niin eksoottiselta,

se kun poikkeaa täysin omasta ’tavallisesta elämästäni.’ 

Mukavia kevättalven päiviä 

kaikille teille, jotka vielä 

jaksatte täällä piipahtaa.❤️

toisenlaista talvea

Kukkiva talvikirsikka, 

mullasta esiin pilkistäviä narsissin ja muiden kevään kukkien alkuja,

vielä kukkivia jouluruusuja,

mutta myös hurjaa  öistä myrskytuulta

ja kylmiä aamuja.

Lontoon talvea

Illan hämärää ja muistoja matkalta

Tuon saman maiseman olen kuvannut ja varmaan tänne postauksiinikin liittänyt 

jo monen monta kertaa 

ja monta kertaa olen sitä vain katsellut.

Tänään iltahämärissä se oli ihan maaginen

kamera ei sitä pystynyt vangitsemaan...

Tuo alla oleva, oikeasti siniharmaa huivi,

on muisto viime Lontoon matkaltani,

siinä on mukana suloisen pienen lankakaupan tunnelmaa sekä

mukavia keskusteluja myyjän ja muiden lankaostajien kanssa.

Langan ja ohjeen valintaan meni kauan,

mutta niin kuuluukin, se on osa tunnelmaa.

Kotona jouduin melko kauan pähkäilemään ennenkuin sain kuvion onnistumaan,

ensimmäinen kunnollinen pitsineuleeni kun oli kyseessä.

Työ edistyi hitaasti, mutta nautin joka hetkestä 

-tai no melkein ;)

Lopuksi vielä takaperinvirkaten sivujen ja yläreunan ympäri.

Tällaisista matkamuistoista pidän eniten.

kaupungin valoja

Pimeys luo myös
mahdollisuuksia,
yllätyksiä,
uusia näkökulmia
ja
ihan kotinurkilla.

Taideteokset Valogalleriasta:
Tuula Lehtinen: Matkamuisto 1 ja
saman tekijän: Lakana

vuodenaikoja taaksepäin

Joskus kun joku vuodenaika jää väliin niin mikäettei sen voisi palauttaa

ehkä hieman kevennettynä versiona. 

Tänä talvena ei lunta kotiseudullani ollut muutamaa senttiä enempää. 

Voisihan talvea ehkä kokea näinkin, 

parin viikon pika-annoksena. 

Tässä vasta ensitunnelmia. 

Tiedän, tiedän oikeastaan tämä on pohjoisemman Suomen kevättä,

mutta näin etelä-suomalaiselle lumi tarkoittaa talvea. 

välivaihe tai kauneinta mahdollista ja katsetta tulevaan

Takana touhukas viikko, jossa oli iloa tuomassa kaksi pientä poikaa.

Pienten elämässä on niin paljon tapahtumia, jotka tapahtuvat ensimmäistä kertaa.

Ja tutut kävelyreititkin muuttuvat mielenkiintoisiksi, 

kun pitää tutkia kuinka paljon tästä rännistä tippuu vesipisaroita, entä seuraavasta jne. 

Paljon hienoja asioita sisältyy tuttuihin paikkoihin, 

kun vain kulkee pienten askelten tahtiin ja pysähtyy katsomaan. 

Nyt on pienet sormenjäljet pyyhitty ja hieman levättykin,

mieli alkaa siirtyä eteenpäin.

Silmät huomaavat jo ennakkoja tulevasta.

Kuitenkin tänään on hyvä olla juuri tässä. 

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta lämmittäen, 

tuuli on jossain muualla ja pieni pakkanen raikastaa. 

Joku tyyppikin tuossa nauttii auringosta talviunen päätyttyä ;)

erilaisia

erilaisia

omalla laillaan kauniita

salaisuuden sisäänsä kätkeviä

tai sitten

avoimesti ilon ja elämän riemun kokevia

Tänään aurinko oli täällä! 

siirtyminen

Reilut neljä tuntia junassa pohjoisesta etelään

ja olen siirtynyt lumisesta talvesta etelän kevääseen.

Vähän vielä yritän rajoittaa haluani sukeltaa keväisien mielivärieni sekaan.

Tutun kahvilan seinän täytti lapsuudesta tuttu kuva, 

ja muisto:

'nyt sinun jokesi tulvii' 

- olin näyttänyt joen mereltä alkujuoksulle päin :(

Nyt se tuntuu ihan hauskalta muistolta.

kirkkaus

Aurinko, ihana pakkanen, sininen taivas, sädehtivän valkoinen lumi. 

Kaivoin siis uudet aurinkolasit esiin 

Ne on isot! 

Sellaiset, joita käytin 70-luvulla ja joista olin iloinen päästessäni eroon. 

Mutta nyt:

Isot lasit => ei vuolaana vuotavia silmiä, 

ja poskipäätkin ehkä kykenevät pysymään muun ihon kanssa saman värisinä. 

Tietenkin edelleen pienet kasvoni hukkuvat niihin,

mutta mitäs siitä!

talvessa vihdoin

Eilen pyrytti koko päivän ja 

nyt maisema on paksun puuterilumikerroksen peittämä. 

Kaatuakin meinasin,

räpistelin hetken kuin lintu,

mutta samalla päätin,

että en kyllä kaadu,

koska nilkka on vielä hieman kipeä edellisestä kaatumisesta.

Enkä kaatunut!

Leikkiä olen saanut

sydämeni kyllyydestä :)

Kaunista helmikuuta kaikille!

talvista kirkkopuistoa

 

lauhaa talvea

ja piilossa jo kevään ajatuksia

(-olkaa vielä hetki suojassa)

valon lisääntymisen jo huomaa

hetken melkein tuntee auringon lämmittävän

piilipuu

Vanha piilipuu, jonka ikää ei kukaan tiedä,
niin monet ihmissukupolvet se on ollut omalla paikallaan.
 Onttokin se jo on, ihminen mahtuu sinne sisään seisomaan.

Se näyttää kuolleelta ja hauraalta,
 mutta kevään tullessa se herää eloon
ja kesällä sen nuoret oksat ovat täynnä herkkää vihreyttä.
Paljon on elämänsä aikana nähnyt ja kokenut tämä puu ja uskoisin,
että se on saanut olla kotina melkoiselle määrälle pikkueläimiä.

Kyseessä on siis nykyisin yleisimmin salavaksi nimitetty puu.
 Piili on tarkoittanut teräväkärkistä nuolta,
joten salavaa lienee käytetty nuolien raaka-aineena.

vuodenajat

Vastaan tässä Mirjam-Matildalta jo aikoja sitten saamaani haasteeseen vuodenajat.

Alla oleva kuvasarja on filmikamera-ajalta. Otin koko vuoden ajan kuvia silloisen kotini lähellä olevalla suolla, aina täsmälleen samalta paikalta. Se oli mieluinen vuosi, suosittelen kokeilemaan! Tehtävä kuului osana erääseen koulutukseen. Liitin myös jokaiseen kuvaan jonkin sopivan runonpätkän. 

Tässä 4 kuvaa ko sarjasta.

'Joutui synkkä syksy, sade-ilmat,

kuihtui kukat, siirtyi laululinnut,

kuulunut ei enää metsämiestä,

kaikunut ei laulu kalliolta.'

-Eino Leino-

'Talvella murheita muisteta ei,

talvella paljon on lunta,

muistoja kauniita katsellaan,

riemuja vanhoja riemuitaan,

nähdään kesästä unta.'

-Eino Leino-

'Paistaos armahin aurinko,

hellitä lempeä pouta,

jotta lähtisi sydämen jää

ja sulais rintojen routa.'

-Eino Leino-

'Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk' on niin hellää ja hyvää,

kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.'

-Eino Leino-

Näihin tähän valitsemiini kuviin sattui sama runoilija, mutta mukana oli 7 eri kirjailijan runoa.

Ja viimeinen runo- sekin Leinoa:

'Ja niinpä jäin minä metsään

ja mull' oli metsän mieli.

Mitä kaikkea siellä mä nähdä sain,

sitä kertoa ei voi kieli.'

Uuteen vuoteen

vanha miltei lopussa

uusi pystyrinnoin valmiina lähtöön

Paljon hyvää tulevalle vuodelle 

tahdon toivottaa kaikille blogini seuraajille!

Olette tuoneet blogienne ja kommenttejenne kautta 

minulle paljon iloa ja innostusta. 

Jatketaan...

äänet

puron äänet: 

lirinät,

lorinat, 

solinat,

kohinat,

jäätunnelien kumeat kaiut,

kivien alle katoavat 

aina ne tuovat iloa!

-voiko ääniä rakastaa?

Tapanin päivän rauhaan

Perinteisesti Tapaninpäivä on kai vauhdikas, mutta minulle usein rauhallinen. 

Kaivoin mökin yhteisesti tekemämme (ikuis)käsityön esiin 

ja jatkoin taas vähän eteenpäin radiota kuunnellen yms. 

Vesisade ei tuntunut metsässä haittaavan.