Kissoja Montpellierissä oli paljon. Viereisen talon kissa, joka näkyy hieman tuossa kuvassa ikkunasta kurkistavan ei lähtenyt ulos, vaikka olisi päässytkin, mutta mourusi kuuluvasti aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Tässä se keskustelee kadulla olevan (alakuva) kissan kanssa. Kissojen touhuja oli hauska seurata. Niiden hyvinvointi huolestutti välillä kissarakasta ystävääni. Onneksi esim. isossa kasvipuutarhassa näimme ’kissanaisen’, joka tuli puistoon kissaruokien kanssa ja antoi kissoille vettä. Hän näkyy yhdessä valokuvissani ( päivän väri, oranssi)
Montpellier-sarja päättyy.
Hauska dynamiikka toisessa ja kolmannessa kuvassa.
VastaaPoistaTuon ensimmäisen kanssa kun olisin huoneessa tunnin, silmäni vuotaisivat ja aivastelisin. ;)
Kreikan aikoina nuorena tyttönä kuljin nenäliinatöttöröt sieraimissa, kun löysin roskiksesta kissanpentupussin, jonne ne oli jätetty tukehtumaan.
No pakkohan niitä oli hoivata, ennen kuin löytyi uudet omistajat.
Olipa kauhea löytö. Onneksi loppu onnellinen.
PoistaOi ihanat. Ja niin kiva tämä sarjasi, kiitos!
VastaaPoistaKovin harvakseltaan tänne kotiseudulta keksii laitettavaa. Reissuilta kyllä.
PoistaMukavaa, että pidät näistä ❤️
Suloiset ja ihastuttavat kuvat kuin tarinat. Kissa on hieno eläin.
VastaaPoistaKissat ovat kyllä omia persoonallisuuksia ja hyvin itsenäisiä ☺️
PoistaOnpas hieno! :)
VastaaPoistaOletko osannut reissusta takaisin? Vai jäitkö sinne.
VastaaPoistaLuin koko reissusarjasi, kivoja kuvia, varsinkin bambumetsä tuntui kiinnostavalta.
Ihanat kissat! Toivottavasti heillä on onnellinen elämä! <3
VastaaPoistaToivottavasti. Ainakin ne vaikuttivat hyvin itsellisiltä.
PoistaTulin kurkkaamaan, onko täällä uusia kirjoituksia :). Itselläni on vähänlaisesti omassa blogissani nykyään. Nopea Instagram on vienyt mennessään. Ei olisi uskonut muutama vuosi takaperin, että blogin pitäminen tuntuu "hidastamiselta" :) - kiehtovalta sellaiselta kuitenkin. Kauniita kevätpäiviä sinulle Seija!
PoistaOi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
VastaaPoistaOnpas hieno! :)
VastaaPoista