Kissoja Montpellierissä oli paljon. Viereisen talon kissa, joka näkyy hieman tuossa kuvassa ikkunasta kurkistavan ei lähtenyt ulos, vaikka olisi päässytkin, mutta mourusi kuuluvasti aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Tässä se keskustelee kadulla olevan (alakuva) kissan kanssa. Kissojen touhuja oli hauska seurata. Niiden hyvinvointi huolestutti välillä kissarakasta ystävääni. Onneksi esim. isossa kasvipuutarhassa näimme ’kissanaisen’, joka tuli puistoon kissaruokien kanssa ja antoi kissoille vettä. Hän näkyy yhdessä valokuvissani ( päivän väri, oranssi)
Montpellier-sarja päättyy.