torstai 12. marraskuuta 2015

peurojen poluilla







Onneksi en ole metsässä yksin, peurat ovat tehneet minulle polkuja mitä kulkea.
 Yritin kuvata niiden sorkanjälkiä, mutta ne olivat kulkeneet niin kevein askelin, 
etten selviä  jälkiä tällä kertaa löytänyt. 

Noista esteistä selviän yleensä hyvin(peuratkun ovat aika pieniä), mutta purojen ylityskohdat minun pitää välillä valita omille hypyilleni sopivammiksi :)

Puroa reunustavassa lehdossa puilla on hyvä kasvaa, jopa vanhat kuusetkin intaantuvat satumaisiksi.
Kesällä korkeat saniaispellot, jotka voivat kätkeä pieniä bambeja,  ovat hankalia ylittää, 
mutta näin syksyllä kulku sujuu.....

10 kommenttia:

  1. Kuvasi ovat niin väkevät, että sain vahvasti metsän tuoksun niitä katsellessani.
    Miten voi olla viisaan näköinen vanha kuusi!Ajattelen kauriin vielä tuohon maisemaan...siinä se on mennyt, vaikkei ihmisen silmät olleet sitä todistamassa, vanha puu vain tervehti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kerran nähnyt noilla poluilla peuran (kauriin), mutta tyttäreni on katsonut silmiin pientä bambia :)
      Vanhat puut ovat minulle tärkeitä.

      Poista
    2. Jaamme tämän vanhojen puiden tärkeyde!! <3
      Minä olin kerran taloudenhoitajana hienossa talossa.Yhtenä päivänä katselin keittiön ikkunasta, kun emokauris ja bambi siinä suoraan edessäni maiskuttelivat emännän istuttamia orvokkeja.Olin niin lumoutunut, että saivat syödä puolestani vaikka viimeiseen kukkaan! :) Samassa talossa ulkoilutin kerran perheen koiraa, kun edestäni nousi metsäkalliolta valtava hirvi päivälevoltaan hitaasti ja arvokkaasti.Sitä menee hyvin nöyräksi tällaisina hetkinä luonnon kauneudesta?

      Poista
    3. Olet kokenut hienoja hetkiä !

      Poista
  2. Taas niin sielua hivelevät kuvat. Kiitos!!

    VastaaPoista
  3. Esteitä on peurojen polulla, mutta ei ylipääsemättömiä. Vaihtelevaa maastoa, rehevää ja kaunista, samalla karua.
    Lueskelin blogiasi pitkään, alusta lähtien. Kirjoitat lämpimästi, lukijana pääsen helposti tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi!
      Olen myös hyvin kiinnostuneina lukenut blogistasi vanhempiakin postauksia, nyt kun olen sinne löytänyt :)
      Hienoa päästä kanssasi ihan 'erilaiseen' maailmaan.

      Poista
  4. Mikä ihana harmonia noissa kuvissa vallitsee. Ne voisivat olla aivan meiltä Pyymäen tilalta. Nuo värit ovat niin kauniita. Minun lempivärejäni. Jotkut ovat sitä mieltä että luonto on yksitoikkoisen väritön lehtien lähdettyä puista ja kesäkukkien kuihduttua. Kuvasi osoittavat että värejä ja sävyjä on vaikka kuinka paljon.Todella minuun syvästi vaikuttavia kuvia.
    T:Tuulikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastan puroja, sammaleisia kiviä ja vihreän eri sävyjä metsässä. Rauhaa,puron solinaa ja linnunlaulua.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa