keskiviikko 27. tammikuuta 2016

kurkistuksia





Toisinaan kaikki näyttää täydelliseltä, 
joskus kuin kauniista tarinasta otetulta.
Iän myötä sitä joutuu kuitenkin tekemään vallitseviin olosuhteisiin sopivia sovelluksia.
 Ja lopputulos voikin  olla mielenkiintoisempi.... 
No tietysti hankaliakin hetkiä on, mutta aina jostain valo pilkahtaa!

9 kommenttia:

  1. Vaikka niitä hankaliakin hetkiä ajoittain on, hyvinkin hankalia,en palaisi nuorempiin saappaisiini,sinne kauniiseen tarinaan... :)Ne nykyiset sovellukset antavat syvyyttä, jota silloin ei ollut?Kauniisti soveltaen runkokin täydentää hienosti osana tavanomaista aitaa.
    Ja rapistuvan laastin ja heilahtaneen seinän sisältä paljastuu suht käypä rakennelma.Olet aika mestari näissä kuvan ja ajatelman yhdistämisessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi!
      Monet haikailevat nuoruuteen tai johonkin tulevaan ikäkauteen, olen jo kauan - eri vuosikymmeninä-lukenut lehtiartikkeleita Seela Sellasta ja melkein aina on ollut otsikkona tms.: Elän elämäni parasta aikaa!
      Niin minäkin pyrin ajattelemaan.

      Poista
    2. Minäkään en jätä mitään tarjolla olevaa lukematta Seelasta.Fantastinen tyyppi!En ole koskaan myöskään tuntenut ikäkriisiä, tällä hetkellä kyllä odotan ihan hiukan eläkeikää.En niinkään sen ikäistä itseäni, vaan sitä vapautta. :)

      Poista
  2. Ylimmästä kuvasta tykkään kovasti ja alimman kuvan pieni valon pilkahdus tiilien välissä antaa toivoa.

    Näinhän se on, ilman niitä tummia raitoja ei vaaleatkaan niin kirkkailta näyttäisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat käsinlyödyt tiilet ovat aina mielenkiintoisia!
      Vaikka se ei aina helppoa olekaan hyväksyä, niin ainainen onni voisi tuntua - ei miltään.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Se on monella tavalla kauniista rakennuksesta :)

      Poista
  4. Tuo alin kuva, tykkään paljon! T<uohon valkoiseen kohtaan tekisi mieli kirjoittaa oikein ohuella mustalla tussilla, tekstipolun. Tuijotin halkeamaa niin kauan, että näytti kuin rakennuksen osat olisivat alkaneet loitota toisistaan. Kuva tuntui merkitykselliseltä siksikin, että sain tekstiviestin läheiseltä, joka on nyt muualla, jossa maa oli järissyt voimakkaaksi. Ei tullut onneksi ihmisvahinkoja, rakennuksiin halkeamia kylläkin. Täällä meillä halkeamat tulevat ihan muusta. Tai niin me luulemme. Järisemistäkin on ehkä monenlaista, myös sellaista mitä ei voi mitata. Ja joo, täydellisyys olisi kyllä tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maan järiseminen on suomalaiselle outo asia. Sitä kokee, että maa allamme on se vankka peruskallio, joka ei murru vaikka kaikki muu muuttuisi. Kun taas esim Japanissa talot rakennetaan jo valmiiksi kestämään järistyksiä, jotka ovat siellä tavallinen asia.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa