keskiviikko 20. tammikuuta 2016

voimapuu


 



Tässä hän on, minun voimapuuni.
Usein olen hänen luonaan vieraillut, 
kaikkina vuodenaikoina ja kaikenlaisessa säässä.
Hän ei ole enää mikään nuori ja kuoren jäljistä huomaa, 
että elämä ei ole aina kohdellut silkkihansikkain,
Mutta mikä voima!
Hänellä on sydän, joka lyö joskus nopeastikin, on, on, olen sen tuntenut.
Hänellä on upea kasvupaikka ja isojen oksien alta on turvallista katsoa järvelle.

 

14 kommenttia:

  1. Komea voimapuu! Jokaisella pitäisi olla oma voimapuu, josta saisi ammennettua voimaa tarvittaessa.

    Hienot kuvat, kakkoskuvasta etenkin tykkään.

    VastaaPoista
  2. Kaunis voimapuu sinulla! Onko se tammi?
    Ja miten ihanalla paikalla <3 Katselee kauas merelle/järvelle.
    Minäkin rakastan noita suuria, vanhoja puita.
    Ensimmäisen kerran, kun halasin puuta kokeilumielessä, yllätyin!
    Tunsin aivan selvästi, kuinka sain siitä energiaa, ja siitä lähtevä lämpö minuunpäin oli aivan konkreettista.Uskon kyllä, että olet sen tuntenut!
    Omat voimapuuni kasvavat mummolani pihalla,vanhat riippakoivut.Jokaisen kohdalla olen tuntenut suurta surua, kun on jouduttu kaatamaan lahon tai vanhuuden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun voimapuuni on tuolla pienellä järvenrantakalliolla kasvava vaahtera. Vaahtera on muutenkin mielipuuni.
      Minä halasin jo nuorena puita salaa ja kesti monta vuotta ennenkuin huomasin, että äitini teki samoin. Se oli hauska huomata. Nykyäänhän se on ihan tavallinen juttu :)

      Poista
  3. Osaisipa puusi kertoa mitä kaikkea on nähnyt...jo ennen sinua..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhoista puista ja rakennuksista tulee monesti tuo ajatuksesi mieleen minullakin. Se jotenkin rauhoittaa ja asettaa omat huolet pienempään kokoluokkaan :)

      Poista
  4. Uljas voimapuu. Koetin tihrustella, mikä puu. Eihän se tiettykään ole tärkeää, puu, kuin puu voi olla voimapuu.
    Minulla se on mänty, voi kait sanoa aihki, ainakin se on iso ja hirmuvanha. Uskon myös, kute sinä, että voimapuullani on sydän ja on sillä herkät korvatkin kuunnella, mitä sille supisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aihki - ihana sana. Minä myös pidän kovasti männyistä, ne ovat kaikki omia 'persoonia'.
      Tuo minun puuni on vaahtera.

      Poista
  5. Onpa tosiaan harvinaisen kaunis puu. Jokainen tarvitsee oman voimapuun, se on selvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, on, mutta Ruissalossa on myös taatusti hyviä voimapuita.

      Poista
  6. Sinun puusi on kaunis, ihan kuin satukirjasta, selvästi siinä on jotakin taikaa, ja ihanalla paikalla kasvaa.
    P.S. Onko Ritva kovalaisen ja Sanni Sepon Puiden kansa -valokuvateos sinulle tuttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vielä :)
      Eli täytyypä tutustua! Kiitos vinkistä.

      Poista
  7. Hieno voimapuu! Kauniit kuvat. Mun sydäntä särkee kun hienot vanhat puut kaadetaan, täällä on tappouhan alla taloyhtiopuistikon ihanat koivut. Toivottavasti en ole enää täällä kun moottorisaha soi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu ihan samanlaiselta. Puun kaataminen, vaikka se ymmärränkin, tuntuu pahalta.
      Mökkitontilla käymme aina asiasta melkoista 'vääntöä'.
      Toisaalta haluan kyllä nähdä terassilta järvelle...

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa