perjantai 27. tammikuuta 2017

Helsingissä





Suunniteltu kolmen päivän matka pääkaupunkiin supistuikin päivän reissuksi, 
mutta minkälaiseksi!
Taidemuseoissa eniten huomiotani kiinnittivät puut.
(Joku voisi sanoa, että tuon nyt arvasikin.)
Minulla on aina vaikea piirtäessäni saada puuta mahtumaan paperille tai kankaalle 
ja tämä ei riipu pohjan koosta. 
Nyt huomasin, että mielenkiintoinen oksakin riittää tai pala kiehtovaa puunrunkoa. 
Väreistäkään ei niin ole väliä, 
voi olla vaikka vain vihreää ja pieni ripaus ruskeaa ja valkoista.
Tässä kaksi esimerkkiä, ylimmäinen Gallen-Kallelan 
ja alimmainen minulle ennestään tuntematon Julia Stigzelius-de Cock (suomalainen hänkin).

Päällimmäiseksi kuitenkin jäi matkasta mieleen kohtaaminen kiehtovan ihmisen kanssa. 
Tavallaan olin jo tuntenut hänet kauan, 
tavallaan en.
Hieno kokemus!




16 kommenttia:

  1. Teillä on ollut ihana kohtaaminen miellyttävässä ympäristössä...blogimaailma osaa yllättää:)
    Sinunkin kuva tuosta punaisesta tuolista on upea!

    Kauniita maalauksia!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa!
      Niin saattaa. Ihana joskus heittäytyä johonkin uuteen :)

      Poista
  2. <3 <3 Kuvasta tulee mukavat hetket mieleen. :)Tuo alin maalaus on kyllä hulppean upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista kyllä miten tuo kuva onnistui noin hyvin.
      Jäi lämmin olo <3

      Poista
  3. Ylin kuva voisi olla jostain elokuvan lavastuksesta, pitkään mietitty.
    Olin niin iloinen kun tunnistin Galle'n-Kallelan. Toisen maalauksen tekijäksi epäilin ranskalaista taiteilijaa.
    Hienoa kun inspiroiduit taidemuseoissa käynneistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki!
      Molemmat taulut ovat Ateneumin uudehkossa perusnäyttelyssä. Suosittelen, jos tulee Helsingissä käyntiä.

      Poista
  4. Kauniit ovat nuo valitsemasi maalaukset. Hieno tunnelma valokuvassasi. Syvälliset ja hyvät kohtaamiset ovat arvokkaita elämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno tuo viimeinen lauseesi, niin juuri on.
      Pidin tuosta Ateneumin uudesta perusnäyttelyn ripustuksesta kovin.

      Poista
  5. Taidemuseo on varmasti mahtava paikka, edellisetsä käynnistäni on aikaa ihmisikä. Upeita tauluja. Tauluissa on taikaa, kun niitä alka aoikein katsomaan, ei katsomisesta tule loppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi, sopiva rauha ja mielentila auttaa kohtaamaan taideteokset niin, että jotkut niistä voivat vaikuttaa syvästi.

      Poista
  6. Puut, ne vaan ovat upeita, kiehtovia! Ihanaa, onpa kiva, että tapasitte, jännittävää ja hauskaa, ystävyys syvenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat!
      Ensin mukavaa jännitystä ja sitten antoisa jutteluilta. Hieno kokemus.
      Sinäkin piipahdit täällä Tampereella. Huomasin liian myöhään :(

      Poista
  7. Puut, joo, minäkin ajattelen niitä jatkuvasti. Koskaan eivät mahdu kuvaan kokonaan. Kiinnostavaa, miten vähä kuitenkin riittää tunnistamaan puun puuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on minullakin ollut aina ongelmana - ei vaan mahdu. Jospa nyt olisin ottanut opikseni ja unohtanut tämän 'pulman'. Kiinostavin osa, se on se tärkein.

      Poista
  8. Ihana tuo alimmainen kuva. Julia Stigzelius-de Cock on tuntematon nimi minullekin, nyt googlaan. Kiitos, kun vinkkasit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mielestäni tiedän paljon suomalaisia naistaiteilijoita, mutta hän oli minullekin täysin uusi tuttavuus.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa