perjantai 14. huhtikuuta 2017

viileyttä ja valoa






vain yksi rohkea sinivuokko oli avoinna
muut suojautuivat, kuten minäkin, aamun viileydeltä
mutta onko mitään ihanampaa kuin keväinen metsä
täynnä linnun laulua
peipon, tiaisten, tiklin, varpusten

rannan hiljaisuus
lasinkirkas ohut jääpeite 
kauempana avovesi
valon ja varjojen leikkiä

kevät



12 kommenttia:

  1. Ihanuus näitä kuvia, ihanuus kevättä! Minä pysyttelin siätiloissa tänään, huomenna ehkä uloskin, vaikka kylmä ei kyllä houkuttele nyt yhtään. Pitää kuitenkin käydä kevättä tapaamassa, pitää ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3
      Toivottavasti voit jo paremmin.
      Kevään tapaaminen on aina antoisa kokemus.

      Poista
  2. Kauniit, rauhaa huokuvat kuvat!
    Kunpa edes vähän lämpenisi...

    Hyvää pääsiäisen aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa!
      Tällä hetkellä ehkä tarvitsenkin rauhallista aikaa.

      Hyvää pääsiäisviikonloppua sinullekin!

      Poista
  3. Katselin näitä rauhallisen kauniita kuviasi ja jostain taustalta alkoi soida panhuilu mielessäni.
    Kevään kaunista viileyttä ja valoa.<3
    Kaunis myös tekstisi.
    Hyvää pääsiäistä Seija! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi ja panhuilusta, jonka ääni kuului tänne asti ;)

      Hyvää pääsiäisviikonloppua sinullekin Mirjam-Matilda!

      Poista
  4. Sinun kevääsi alkaa olla herkimmillään ja kuvauksesi siitä täydellinen.
    Kuvat täynnä tyyntä levollisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lontoon kukkaloiston ja Lapin valon ja valkoisten hankien jälkeen on tosiaankin nyt vuorossa herkempi vaihe ;)

      Poista
  5. Ensimmäisessä kuvassa on selvästi sorsa..:)
    Tikli on kotikuntamme nimikkolintu, mutta harvoin olen sellaista nähnyt.. Punarintaa sen sijaan saimme eilen moneen otteeseen ihailla...kävi pöntössämme "asuntonäytössä"...varokoon vaan voikin punarinta vallatta asuntosi..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorsa, niin minustakin ;)
      Lieneekö tikli täälläpäin yleistynyt, koska en ollut sitä aikaisemmin nähnyt, mutta nyt viime vuosina se on muutaman kerran ollut lähipuussa.
      Kumma, että punarinta kurkisti pönttöön, olisiko itikoita etsinyt. Olen kerran nähnyt punarinnan pesän keskellä metsäaukiota pienessä sammalmättäässä. Olin metsässä lasten kanssa ja 6-vuotias sen huomasi, itse olisin varmaan kulkenut ohi.

      Poista
  6. Joskus yksikin kukkanen ilahduttaa :)
    Huomasin myös eräänä varhaisena aamuna, miten täynnä metsä on linnunlaulua.
    Kivien ystävä ilahtuu näistä kuvista. Jäin miettimään onko nämä teokset koonnut yksi ihminen, tenyt joka päivä vaikka yhden käydessään. Vai onko joku kaveriporukka viettänyt mukavaa yhdessäoloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnunlaulu kyllä koskettaa sielun syvyyksiin asti, varsinkin metsässä.

      Noita kivirakennelmia on aikaisempina vuosina ollut vain muutama, mutta tänä vuonna niitä on tullut paljon. Varmaan on joku ryhmäkin ollut niitä rakentamassa, mutta olen nähnyt pari kertaa kun nuori pari on yhdessä jatkannut rantarakennelmia. Vesi on nyt aika alhaalla, joten kesällä varmaan kivet järjestyvät taas uudella tavalla.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa