Soitto soi ja laulu raikui, rönsyillen kauas festivaalialueen ulkopuolellekin.
3-4 vuotiaat kansantanssijat lettikampauksissaan olivat osallisena siinä missä muutkin, tuoden hymyn meidän hieman vanhempien huulille.
Hienosti kunnostettu vanha kraatarin talo toi paljon muistoja mieleen, siinä hänen työpöydällään oli juuri samanlaisia työvälineitä kuin isällänikin oli. Isä oli nuorena ollut vaatturinopissa.
Kaiken kruunasi tapaaminen blogiystävän kanssa!
Voin kuvitella, että on ollut mieltä ylentävää kansantanhujen ja musiikin parissa!
VastaaPoistaMinä muistan edesmenneen ex-appiukkoni upeat vanhat,patinoituneet työkalut ja lestit.Niitä oli ihana pytöritellä kädessä.Hän oli suutari ammatiltaan.
Vanhat työkalut ovat mielenkiintoisia, vaikka ne tehtiin parhaiksi mahdollisiksi siihen käyttötarkoitukseen, niin silti ne tehtiin myös kauniiksi. Myös tuo kulumisen, työn ja kosketuksen jälki on vaikuttava!
PoistaKauniit rauhalliset kuvat!
VastaaPoistaPienet tanssijat sykähdyttävät aina.
Kiitos Sirpa!
PoistaNiin sykähdyttävät!
Ihanat kuvat, tuo ensimmäinen, oi oi! Kaustisen tunnelma on kyllä ainutlaatuinen. Ja kiitos Seija tuosta alimman kuvan paikasta ja ihanasta kahvihetkestä, oli ilo tavata! :)
VastaaPoistaAinutlaatuinen on, esiintyjäkin on melkein vauvasta vaariin.
PoistaKiitos kovasti itsellesi lämminhenkisestä yhdessäolon tuokiosta. Hymy nousee vieläkin huulille ☺️